Ero sivun ”Kenji Mizoguchi” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Thi (keskustelu | muokkaukset) fx, kh |
PtG (keskustelu | muokkaukset) hieman tyylistä ja muuta lisäystä + johdantoa |
||
Rivi 21:
| ehdokkuudet = [[Kultainen leijona]] (1952, 1953, 1954, 1955, 1956), <br> [[Kultainen palmu]] (1955)
}}
'''Kenji Mizoguchi''' ({{k-ja|溝口健二|Mizoguchi Kenji}}, [[16. toukokuuta]] [[1898]] [[Tokio]] – [[24. lokakuuta]] [[1956]] [[Kioto]]) oli [[japani]]lainen [[elokuvakäsikirjoittaja]] ja [[elokuvaohjaaja|-ohjaaja]]. Hän aloitti elokuvauransa monissa pienissä tehtävissä, mutta sai ensimmäisen ohjaustyönsä valmiiksi vuonna 1923. Hän ohjasi kymmeniä [[Mykkäelokuva|mykkäelokuvia]], mutta niistä useimmat ovat kadonneet. Vuoden 1936 ''[[Osakan elegia]]a'' Mizoguchi pitää ensimmäisenä elokuvana, jossa pystyi esittämään näkemänsä maailman. Kansainvälisen läpimurtonsa hän teki kuitenkin vasta 1950-luvulla ''[[O’Haru – naisen tie]]'' oli palkintoehdokkaana [[Venetsian elokuvajuhlat|Venetsian elokuvajuhlilla]]. Hänen elokuvistaan [[Hopeinen leijona|Hopeisella leijonalla]] palkittiin sen jälkeen tehdyt ''[[Ugetsu – kalpean kuun tarinoita]]'' ja ''[[Lääninherra Sansho]]''.
== Nuoruus ==
Rivi 32 ⟶ 30:
== Ura ==
=== Alusta ensimmäisiin arvostettuihin elokuviin ===
Kōbesta Mizoguchi palasi pian koti-ikävän takia Tokioon. Hän sai työpaikan Mukojiman elokuvastudioilta. Hän aloitti näyttelijänä, mutta alkoi pian kirjoittaa puhtaaksi käsikirjoituksia ja järjestellä lavastuksia. Mizoguchi sai ensimmäisen mahdollisuutensa ohjata vuonna 1923,
Mizoguchin ja samalla koko Japanin ensimmäinen ensimmäinen äänielokuva oli vuonna 1930 ensi-iltansa saanut ''[[Kotikaupunki]]''.<ref name="gale"/> Hän teki vielä 1930-luvulla mykkäelokuvia, mutta erityisesti hänen ennen toista maailmansotaa tekemänsä äänielokuvansa nostivat hänet huipulle.<ref name="Jacoby"/> Vuoden 1936 ''[[Osakan elegia]]a'' pidetään Mizoguchin ensimmäisenä merkittävänä elokuvana.<ref name="gale"/> Hän itse piti sitä ensimmäisenä elokuvanaan, jossa oppi näyttämään elämän sellaisena, kuin hän sen näki.<ref name="morris"/> Se oli myös hänen ensimmäinen elokuvansa käsikirjoittaja [[Yoshikata Yoda]]n kanssa, jonka kanssa hän teki yhteistyötä uransa loppuun asti.<ref name="gale"/> Samana vuonna valmistunut ''[[Gionin sisarukset]]'' käsitteli Mizoguchin hyvin tuntemaan geishojen maailmaa.<ref name="morris"/>
Rivi 52 ⟶ 50:
''Lääninherra Sanshon'' jälkeen Mizoguchi teki vielä viisi elokuvaa. Viimeisenä valmistunut ''[[Punaisten lyhtyjen katu]]'' (1956) oli hänen taloudellisesti menestynein elokuvansa.<ref name="gale"/> Hän kuoli [[leukemia]]an vain muutamia kuukausia myöhemmin.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://hcl.harvard.edu/hfa/films/2014aprjun/mizoguchi.html| Nimeke = The Tales and Tragedies of Kenji Mizoguchi| Julkaisu = Harvard Film Archive|Julkaisija = President and Fellows of Harvard College| Viitattu = 23.6.2014| Kieli = {{en}}}}</ref> Mizoguchilla oli tuolloin keskeneräisenä omaan käsikirjoitukseensa perustanut elokuvan. ''[[Osaka Monogatari]]'' -elokuvan ohjasi seuraavana vuonna [[Kōzaburō Yoshimura]].<ref name="Jacoby"/>
== Tyyli ja teemat ==
Mizoguchi oli elokuvataiteen merkittävimpiä kuvataiteilijoita, ja hän käytti taitavasti [[sommittelu]]a ja valoa. Hän omaksui 1930-luvulla omaperäisen kuvaustyylin, jonka piirteitä olivat pitkät [[Otos (elokuva)|otokset]], syvätarkka kuva ja korkeat [[kuvakulma]]t.<ref name="alanen476"/> Vaikka pitkät otokset ja lähikuvien puuttuminen olivatkin ominaista Mizoguchin tyylille, 1930-luvulla tehdyn ''Gionin sisarusten'' rauhallinen kuvaus eroaa huomattavasti 1950-luvulla tehdyn ''Lääninherra Sanshon'' harhailevasta kamerasta ja tarkasta näyttelijöiden [[koreografia]]sta.<ref name="Jacoby"/>
Poliittisesti Mizoguchi horjui [[feodalismi]]n ja [[feminismi]]n sekä [[militarismi]]n ja [[marxismi]]n välillä.<ref name="Jacoby"/> Hänen elokuvansa olivat silti pääsääntöisesti yhteiskunnallisia, vaikka hän tekikin sota-aikana joitaikin historiallisia elokuvia. Erityisesti Mizoguchin varhaistuotantoa hallitsi marxilaiset vaikutteet, joissa nainen kuvattiin yhteiskunnan alennustilan osoittamana uhrina.<ref name="bagh402"/><ref name="alanen476"/> Osittain temaattisista ja tyylillisistä seikoista johtuen kriitikot saattavat painottaa jotain Mizoguchin tuotannon osaa. Formalistista koulukuntaa edustava [[Noël Burch]] on korostanut Mizoguchin ennen sotaa tekemiä muodoltaan radikaalimpia teoksia, kun taas liberaalia humanismia edustava [[Donald Richie]] on nostanut esiin erityisesti sodan jälkeiset teokset.<ref name="Jacoby"/>
== Osittainen filmografia ==
Mizoguchi ohjasi uransa aikana yli sata elokuvaa, joista alle puolet on säilynyt.<ref name="bagh402">Bagh, s. 402.</ref> Täydellisen filmografian luominen on käytännössä mahdotonta, eikä Mizoguchi itse edes muistanut, montako elokuvaa hän teki uransa aikana.<ref name="Jacoby"/>
* ''[[Naisten voitto]]'' (1946)
* ''[[Näyttelijätär Sumakon rakkaus]]'' (1947)
| |||