Ero sivun ”Haymarketin tapaus” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
kh
Arla (keskustelu | muokkaukset)
p yl. wikiluokitus
Rivi 1:
{{lupaava}}
[[File:Haymarketnewspaper.jpg|thumb|Haymarketin kokouksen kaksikielinen lentolehtinen.]]
'''Haymarketin tapaus''' ({{k-en|Haymarket affair}}<ref name=chronology>[http://www.chicagohistory.org/hadc/chronology.html Haymarket Affair Chronology] Chicago Historical Society – The Haymarket Affair Digital Collection. Viitattu 2.1.2015.</ref>) alkoi [[Yhdysvallat|Yhdysvaltain]] [[Chicago]]ssa 4. toukokuuta 1886 tapahtuneesta työläisten ja poliisin välisestä yhteenotosta, joka liittyi [[kahdeksan tunnin työaika]]a vaatineisiin mielenosoituksiin. Yksitoista kuolonuhria vaatineen välikohtauksen jälkeen pidätettiin kahdeksan myöhemmin syyttömiksi osoittautunutta [[Anarkismi|anarkistia]], joista neljä teloitettiin ja yksi teki itsemurhan vankilassa. Vuonna 1889 [[Pariisi]]ssa kokoontunut [[toinen internationaali]] päätti ryhtyä viettämään [[vappu]]a heidän muistokseen työläisten yleisenä mielenosoitus- ja juhlapäivänä.
 
== Taustaa ==
Rivi 7:
 
[[Tiedosto:HaymarketRiot-Harpers.jpg|thumb|”Totuuden hetki”, [[Samuel Fielden]] pitämässä palopuhetta mellakoiden alkaessa. Harper’s Weeklyssä 1886 julkaistu Thure de Thulstropin puupiirros H. Jeannetten luonnoksen mukaan.<ref>[http://www.chicagohistory.org/dramas/act2/tragedyEnacted/momentOfTruth_f.htm Moment of Truth] Chigagohistory.org. Viitattu 28.1.2015</ref>]]
Kahdeksan tunnin työaikaa vaativan liikkeen johtohahmoksi nousi Chicagossa sanomalehtimies [[Albert Parsons]], aikaisemmin [[Yhdysvaltain republikaaninen puolue|republikaaneissa]] ja [[Sosialidemokratia|sosialidemokraateissa]] vaikuttanut anarkisti. Merkittävässä asemassa oli myös Parsonsin toimittajana työskennellyt puoliso [[Lucy Parsons]]. Lauantaina 1. toukokuuta 1886 he johtivat yli 80&nbsp;000 osallistujan marssia läpi kaupungin pääkadun Michigan Avenuen. Osa työnantajista suostui allekirjoittamaan vaatimukset jo tämän ensimmäisen mielenosoituksen jälkeen. Seuraavana päivänä Albert Parsons matkusti mielenosoitukseen [[Ohio]]n [[Cincinnati]]in ja Lucy Parsons puolestaan osallistui Chicagossa järjestettyyn 35&nbsp;000 osallistujan marssiin.<ref name=adelman/>
 
Maanantaina 3. toukokuuta oli jälleen työpäivä, mutta viikonlopun mielenosoitukset laajenivat Chicagossa nyt yli 400&nbsp;000 työläisen lakoksi, joka pysäytti kaupungin teollisen tuotannon käytännössä kokonaan. Illalla Chicagossa järjestettiin puutavaranlastaajien radikaalin Lumber Shovers’ Union -ammattiliiton 6&nbsp;000 hengen joukkokokous, johon liittyi myös 500 viereisen [[International Harvester|McCormickin]] puimuritehtaan lakossa olevaa työntekijää. Tilaisuudessa puhui saksalaissyntyinen anarkisti [[August Spies]], joka oli saksankielisen ''[[Arbeiter-Zeitung (Chicago)|Chicagoer Arbeiter-Zeitung]]'' -sanomalehden päätoimittaja. Häneen puheensa aikana syntyi pieni välikohtaus, kun kokouksen osanottajat eivät päästäneet McCormickin työnjohtajia ja lakkorikkureita poistumaan tehtaan alueelta, vaan pakottivat heidät takaisin laitoksen porttien sisäpuolelle. Pian paikalle saapui 200 poliisia, jotka pampuin ja revolverein varustautuneina hyökkäsivät lakkolaisten kimppuun. Syntyneessä välikohtauksessa sai surmansa mahdollisesti useita työläisiä; kuolonuhrien määrä vaihtelee lähteestä riippuen yhden ja kuuden<ref name=adelman/> välillä. Tapauksesta raivostunut Spies lähti kokouksesta välittömästi sanomalehtensä toimitukseen, jossa hän laati lentolehtisen Haymarketin torilla seuraavana päivänä järjestettävää poliisiväkivallan vastaista protestia varten.<ref name=libcom>{{Verkkoviite | Osoite = http://libcom.org/history/1886-haymarket-martyrs-mayday | Nimeke = A Short History of May Day | Ajankohta = 11.9.2006 | Julkaisija = Libcom | Viitattu = 2.1.2015}}</ref> Tilaisuutta varten hankittiin myös viranomaisten lupa, jonka antoi työläisille myötämieleinen Chicagon pormestari [[Carter Harrison, Sr.|Carter Harrison]].<ref name=adelman/>
 
== Haymarketin tapahtumat ==
[[Tiedosto:HaymarketMartyrs.jpg|thumb|Seitsemän kuolemantuomion saanutta ”Haymarketin marttyyria”.]]
Haymarketin mielenosoitukseen odotettiin saapuvaksi noin 20&nbsp;000 ihmistä, mutta lopulta paikalle ilmestyi vain vajaat 3&nbsp;000.<ref name=adelman/> Parsonsin ja Spiesin ohella puoli kahdeksalta illalla alkaneessa tilaisuudessa puhui myös kolmas anarkisti, englantilaissyntyinen [[Metodismi|metodistipastori]] [[Samuel Fielden]]. Alkuvaiheessa paikalla oli lisäksi pormestari Harrison, joka totesi mielensosoituksen rauhalliseksi ja kehotti poliisijohtajaa vapauttamaan läheiselle poliisiasemalle tilaisuutta varten kootut joukot. Kokouksen jatkuessa alkoi sade, jonka vuoksi Parsonsin pariskunta siirtyi lapsineen läheiselle työväentalolle. Kellon lähentyessä kymmentä tapahtuma oli jo lähes ohitse eikä paikalla rankkasateessa ollut enää kuin parisataa henkeä.<ref name=libcom/> Torille ilmestyi kuitenkin vielä lähes 170 miehen vahvuinen [[Winchester (kivääri)|Winchester-kiväärein]] varustautunut poliisiosasto, jonka johtaja kehotti mielenosoittajia hajaantumaan. Samuel Fieldenin lopetellessa puhettaan poliisien keskellä räjähti [[dynamiitti|dynamiitista]] valmistettu pommi, joka surmasi välittömästi yhden poliisin. Räjähdyksen jälkeen poliisit aloittivat summittaisen ammuskelun, jonka yhteydessä he osuivat pimenevässä illassa myös omiin miehiinsä. Paikalla olleet mielenosoittajat puolestaan vastasivat kiväärituleen revolvereillaan. Välikohtaus vaati lopulta 11 kuolonuhria, joista seitsemän oli poliiseja ja neljä mielenosoitukseen osallistuneita työläisiä.<ref name=adelman/>
 
Pommin räjäyttäjää ei koskaan saatu selville. Anarkistien lisäksi epäilyt ovat kohdistuneet yksittäisiin työläisiin sekä poliisin tai [[Pinkertonin etsivätoimisto]]n provokaattoreihin. Tapahtuneen johdosta seuraavana päivänä julistettiin maanlaajuinen [[poikkeustila]], koska työläisten mielenosoituksia oli ollut lähes joka puolella Yhdysvaltoja. Kaikkein voimakkaimmat toimet nähtiin kuitenkin Chicagon alueella, jossa ammattiyhdistysaktiiveja otettiin kiinni, työväentaloihin ja kokoontumistiloihin tehtiin ratsioita ja sanomalehtien julkaiseminen estettiin. Haymarketin välikohtausta käytettiin tekosyynä ammattiyhdistysliikkeen vastaisille toimille myös Yhdysvaltain ulkopuolella.<ref name=adelman/>
Rivi 20:
Lukuisten pidätettyjen joukosta asetettiin lopulta syytteeseen kahdeksan miestä, jotka kaikki olivat anarkisteja. Parsonsin, Spiesin ja Fieldenin lisäksi oikeuteen joutuivat ''Chicagoer Arbeiter-Zeitungin'' toimituksessa työskennelleet latoja [[Adolph Fischer]] ja apulaispäätoimittaja [[Michael Schwab]], sekä niin ikään lehden palveluksessa ollut [[Oscar Neebe]]. Syytteeseen joutuivat myös pommin valmistajaksi väitetty puuseppä [[Louis Lingg]] ja anarkistisen [[International Working People’s Association]] -ammattiliiton aktiiveihin lukeutunut [[George Engel]]. Albert Parsons ei ollut alun perin pidätettyjen joukossa, mutta hän antautui vapaaehtoisesti solidaarisuudenosoituksena tovereitaan kohtaan.<ref name=autobiography>[http://law2.umkc.edu/faculty/projects/ftrials/haymarket/autobiography1.html The Autobiography of Albert Parsons (1887)] University of Missouri-Kansas City. Viitattu 2.1.2015.</ref> Syytetyistä ainoastaan Spies ja Fielden olivat torilla pommin räjähtäessä ja hekin todistettavasti puhujalavalla. Fischer ja Parsons olivat Zepf’s Hallin työväentalolla oluella, Engel kotonaan pelaamassa korttia ja Schwab puolestaan puhumassa toisessa lakkotilaisuudessa.<ref name=adelman/>
 
Kesäkuun 21. päivänä alkanut oikeudenkäynti oli alusta lähtien täysin puolueellinen. [[Valamiehistö]]ä ei muodostettu normaaliin tapaan arpomalla, vaan sen valitsi syyttäjän nimittämä edustaja, jonka kerrottiin jo ennen oikeudenkäynnin alkua sanoneen pitävänsä huolta siitä, että kaikki syytetyt hirtetään. Valamiehistö koostui pelkästään paikallisista liikemiehistä tai heidän palveluksessaan olevista toimihenkilöistä. Lisäksi mukana oli yksi välikohtauksessa kuolleen poliisin sukulainen.<ref name=libcom/>
 
Oikeudenkäynnissä tuli selvästi ilmi, että vain kolme syytetyistä oli ylipäätään ollut kyseisenä iltana tapahtumapaikalla. Ei myöskään esitetty minkäänlaisia todisteita, että yksikään heistä olisi heittänyt pommia tai olisi millään muullakaan tapaa ollut tekemisissä sen kanssa. Kokouksessa pidettyjä puheitakaan ei pystytty osoittamaan väkivaltaa lietsoviksi; jopa todistajana kuultu pormestari Harrison kutsui niitä hillityiksi. Syyttäjänä toiminut Julius Grinnell ilmaisi päätöspuheenvuorossaan selkeästi, kuinka syytetyt olivat tuomiolla pelkästään poliittisten näkemystensä vuoksi. Hänen mukaansa yksikään heistä ei ollut yhtään sen syyllisempi kuin kukaan muukaan paikalla ollut, mutta miehistä pitää tehdä varoittava esimerkki.<ref name=libcom/>
Rivi 30:
Neljä jäljelle jäänyttä kuolemantuomittua – Adolph Fischer, George Engel, Albert Parsons ja August Spies – hirtettiin 11. marraskuuta 1887. Joidenkin tietojen mukaan he olisivat hirttolavalla laulaneet ”[[Kansainvälinen|Kansainvälistä]]”, mutta toisten lähteiden mukaan esimerkiksi Parsons olisi pitänyt kesken jäänyttä puhetta.<ref>"Day of Martyrdom", The Alarm, 19.11.1887. Viitattu 2.1.2015.</ref> Tammikuussa 1893 Illinoisin uudeksi kuvernööriksi tuli [[John P. Altgeld]], joka päätti armahtaa vankilatuomioitaan kärsineet Neeben, Schwabin ja Fieldenin. Hän piti miehiä syyttöminä ja kutsui heitä massahysterian uhreiksi, jotka tuomitsi puolueellinen valamiehistö.<ref name=libcom/>
 
== Hautajaiset ja muistomerkit ==
Teloitettujen hautajaiset pidettiin kahden päivän kuluttua, jolloin heidän muistokseen järjestettyyn marssiin arvioitiin lähteestä riippuen osallistuneen 150&nbsp;000–600&nbsp;000 työläistä.<ref name=chronology/><ref name=libcom/> Miehet haudattiin Chicagon saksalaisen yhteisön ylläpitämälle Waldheimin hautausmaalle, joka nykyään tunnetaan Forest Home Cemeteryn nimellä. Myös Schwab ja Neebe saivat kuolemansa jälkeen viimeisen leposijansa samalta hautausmaalta. Vuonna 1893 paikalle pystytettiin kuvanveistäjä [[Albert Weinert]]in suunnittelema muistomerkki, jonka [[Yhdysvaltain sisäministeriö]] liitti vuonna 1998 [[National Register of Historic Places]] -luetteloon. Vuosikymmenten kuluessa Haymarketin marttyyrien muistomerkin läheisyyteen on haudattu myös lukuisia muita amerikkalaisia työväenliikkeen aktiiveja, kuten Albert Parsonsin puoliso Lucy Parsons, [[Emma Goldman]] sekä [[Industrial Workers of the World|IWW]]-ammattiliiton perustajiin kuulunut [[Bill Haywood]]. Myös vuonna 1915 syyttömänä teloitetun amerikanruotsalaisen lauluntekijän [[Joe Hill]]in tuhkat siroteltiin monumentille.<ref name=tribune>{{Verkkoviite | Osoite = http://articles.chicagotribune.com/1998-05-01/features/9805010255_1_labor-college-student-young-woman | Nimeke = Still-heard Voices: Haymarket Monument Gets Landmark Status | Ajankohta = 1.5.1998 | Julkaisija = Chicago Tribune | Viitattu = 2.1.2015}}</ref>
 
Haymarketin yhteenoton tapahtumapaikka liitettiin sisäministeriön historiallisten paikkojen luetteloon vuonna 1992. Vuonna 2004 paikalle pystytettiin muistomerkki. Kuvanveistäjä [[Mary Brogger]]in tekemä hevoskärryjä kuvaava veistos on samalla paikalla, jolla Haymarketin mielenosoituksen aikana olivat puhujanlavana toimineet heinäkärryt. Veistos kunnioittaa Haymarketin yhteenoton lisäksi [[Sananvapaus|sananvapautta]].<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.nytimes.com/2004/09/15/national/15memorial.html?_r=0 | Nimeke = In Chicago, an Ambiguous Memorial to the Haymarket Attack | Ajankohta = 15.9.2004 | Julkaisija = The New York Times | Viitattu = 2.1.2015}}</ref> Jo vuonna 1889 keskelle Haymarketin toria oli pystytetty käsi koholla olevaa poliisia esittävä suurikokoinen patsas. Toukokuussa 1927 siihen törmäsi kiskoilta suistunut raitiovaunu, jonka kuljettaja kertoi kyllästyneensä keskellä toria seisovaan poliisiin. 1960-luvulla vasemmistolainen [[The Weather Underground]] -ryhmä vaurioitti patsasta ainakin kahdesti, muun muassa protestina [[Vietnamin sota|Vietnamin sodalle]]. Nykyään veistos sijaisee Chicagon pääpoliisiaseman edustalla.<ref>[http://www.chicagohistory.org/dramas/epilogue/toServeAndProtect/monumentOnTheMove.htm Monument on the Move] Chicago History Museum. Viitattu 2.1.2015.</ref>
 
Vuonna 1889 [[Pariisi]]ssa kokoontunut kansainvälisen työväenliikkeen [[toinen internationaali]] päätti ryhtyä viettämään [[vappu]]a työläisten maailmanlaajuisena mielenosoituspäivänä. Tarkoituksena oli vaatia kahdeksan tunnin työpäivää ja muistaa Haymarketin marttyyrejä, vaikka anarkistit olivatkin eronneet internationaalista jo vuonna 1871 [[Haagin kongressi]]ssa. Ehdotuksen työläisten juhlapäivästä teki [[American Federation of Labor]] -ammattiliiton puheenjohtajana toiminut Samuel Gompers. Ensimmäistä kertaa vappua vietettiin 1890, jolloin mielenosoituksia nähtiin Yhdysvaltain lisäksi ainakin parissakymmenessä eurooppalaisessa kaupungissa sekä useissa Etelä-Amerikan maissa.<ref name=adelman/><ref>[https://www.marxists.org/subject/mayday/articles/tracht.html Trachtenberg, Alexander: ”The History of May Day”] Marxists Internet Archive. Viitattu 2.1.2014.</ref>
Rivi 46:
{{Coord|41|53|5.64|N|87|38|38.76|W|type:event_scale:50000_region:US-IL|display=title}}
 
[[Luokka:94 Pohjois-Amerikan historia]]
[[Luokka:Yhdysvaltain poliittinen historia]]
[[Luokka:Chicagon historia]]