Ero sivun ”Repola” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 109:
===1900-luvun alun murros===
1900-luvun alussa Repola oli Aunuksen läänin Poventsan kihlakuntaan kuulunut volosti, joka rajoittui pohjoisessa Rukajärven, idässä Paatanen ja etelässä [[Porajärvi (Suojärven piiri)|Porajärven]] volosteihin sekä lännessä Suomeen.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Härkönen, Iivo (toim.) | Nimike = Karjalan kirja | Julkaisupaikka = Porvoo–Helsinki | Julkaisija = Werner Söderström Osakeyhtiö | Vuosi = 1932 | Sivu = 827–828 | Tunniste = }}</ref>
Seudun taloudellinen tilanne muuttui [[Lieksa|Pielisjärvelle]] ja [[Nurmes|Nurmekseen]] johtavan rautatien valmistuttua 1900-luvun alussa. Repolan kalan, turkisten ja riistan toimitukset [[Joensuu]]n kautta [[Pietari (kaupunki)|Pietariin]] helpottuivat ja repolaisten tarvitseman viljan hinta laski. Repolan kauppiaat perustivat liikkeitä Suomeen ja puutavaran hankinta suomalaisille metsäyhtiölle antoi paikallisille hyvin palkattuja ansiotöitä. Repolan metsätyömailla ja tukkien kuljetuksessa työskenteli myös paljon suomalaisia.<ref>Aunuksen Repola, s. 53–54, 141–143, 157–171.</ref> Maantie Repolasta [[Lieksa]]an valmistui vuonna 1909.<ref>Aunuksen Repola, s. 108.</ref>
===Repola Suomen yhteydessä===
Rivi 117:
[[Ensimmäinen maailmansota]] ja [[Venäjän vallankumous]] heikensivät Repolan taloudellista tilannetta muun muassa vähentämällä puutavaran kysyntää. Katovuosi 1918 ja elintarviketoimitusten katkeaminen saattoivat volostin nälänhädän partaalle. Samaan aikaan Suomessa ryhdyttiin suunnittelemaan [[Itä-Karjala]]n valtaamista. Vaikeassa taloudellisessa tilanteessa ja suomalaisten painostamana Repolassa pidettiin 2.–3. elokuuta 1918 yleinen kansalaiskokous, joka teki päätöksen pitäjän liittymisestä Suomeen. Seuraavana päivänä samanlainen päätös tehtiin myös Lentierassa. Suomen hallituksen hyväksyttyä asian Repolassa pidettiin 31. elokuuta uusi kokous, joka vahvisti päätöksen ja kutsui Suomen armeijan suojaamaan pitäjää. Seuraavana päivänä Suomen hallitus perusti [[Itä-Karjalan toimituskunta|Itä-Karjalan toimituskunnan]] hoitamaan alueen siviilihallintoa ja syyskuun alussa suomalaiset miehittivät Repolan. Kesällä 1919 Suomeen liittyi myös Porajärvi. Alueen asukkaat olivat suhteellisen tyytyväisiä suomalaishallintoon, joka tarjosi työmahdollisuuksia ja suojasi heitä [[Venäjän sisällissota|Venäjän kansalaissodan]] levottomuuksilta. Suomalaishallinnon tunnetuimmaksi edustajaksi muodostui Repolan nimismiehenä toiminut [[Bobi Sivén]].<ref>Aunuksen Repola, s. 175–218.</ref>
[[Tarton rauha]]nneuvotteluissa Suomen hallituksen tavoitteena oli Itä-Karjalan itsemääräämisoikeus tai vähintäänkin se, että Repola ja Porajärvi saisivat kansanäänestyksellä päättää haluavatko ne pysyä Suomen yhteydessä. Lopulta pitäjistä päätettiin kuitenkin luopua, kun [[Neuvosto-Venäjä]] tarjosi niiden vastineeksi taloudellisesti tärkeämpänä pidetyn [[Petsamo]]n. Suomalaiset joukot poistuivat Repolasta 15. helmikuuta 1921.<ref>Aunuksen Repola, s. 220–228.</ref> Tarton rauhan jälkeen alueella leimahti vielä [[Itä-Karjalan kansannousu]], johon osallistunut suomalainen vapaaehtoisryhmä hyökkäsi joulukuussa 1921 Tuulivaarasta Repolan kirkonkylään ja eteni Lentieran kautta Porajärvelle, kunnes se tammikuun alussa joutui perääntymään takaisin Suomeen.<ref>Aunuksen Repola, s. 111.</ref>
===Sotien välinen aika===
| |||