Auguste Escoffier syntyi Villeneuve-Loubetin kylässä, joka sijaitsee [[Provence]]ssa [[Nizza]]n ja [[Cannes]]in kaupunkien välissä. Nuorena hänen intohimonsa oli taide ja hän halusi tulla kuvanveistäjäksi. Hänen seppänä työskennellyt isänsä järjesti kuitenkin hänelle työsuhteen Augusten sedän ravintolaan ''Restaurant Françaisiin'' Nizzassa Augusten ollessa 13-vuotias. 18-vuotiaana hän työskenteli kokkina samaisen kaupungin ''Hotel Bellevuessa'', jossa hän onnistui tekemään suuren vaikutuksen asiakkaisiin. 19-vuotiaana hän oli puolestaan päässyt [[Petit Moulin Rouge]]en [[Pariisi]]in, jossa hän toimi ''[[commis rôtisseur]]ina'' ja ''[[saucier]]ina''. [[Saksan–Ranskan sota|Saksan–Ranskan sodan]] aikana hänet kutsuttiin palvelukseen armeijaan. Armeijassa hän toimi kokkina useissa ylemmän upseeriston komentopaikoissa. Escoffierin armeijakokemukset vaikuttivat siihen, että hän piti ruuan [[Säilöntä|säilyttämistä]] tärkeänä. Hän kehittikin erilaisia ruuantapoja säilytysmenetelmiäsäilöä ruokaa esimerkiksi säilykepurkeissa.{{selvennä|mitä oli säilykepurkissa, Escoffier vai?}} Lyhyen sotavankeuden jälkeen hän pääsi Petit Moulin -ravintolan keittiömestariksi.<ref name="Katz">{{Kirjaviite | Tekijä = Solomon H. Katz | Nimeke = Encyclopedia of Food and Culture | Vuosi = 2003 | Luku = | Sivu = 580-581 | Selite = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = The Gale Group | Tunniste = ISBN 0-684-80568-5 | Kieli = {{en}} }}</ref>
Ravintolatyössään Escoffier yksinkertaisti ruokalajeja ja kastikkeita, sekä suosi paikallisten kausittaisten raaka-aineiden käyttöä. Hänen ansiokseen voitaneen laskea perinteisen ranskalaisen tarjoilutavan (''service à la française'') syrjäyttämisen käytännöllisemmällä tarjoilutavalla. Ensiksimainitussa ateriaan saattoi kuulua jopa toista sataa pientä ruokalajia, jotka kaikki tarjoiltiin pöytään samanaikaisesti. Escoffierin tavassa uusi ruokalaji tuotiin pöytään vasta kun asiakas oli lopettanut edellisen. Hän myös osallistui teoksen ''L’Art Culinairen'' julkaisuun.<ref name="Katz" />
Vuonna 1884 [[César Ritz]] kutsui Escoffierin töihin pääkokiksi [[Grand Hotel]]ille [[Monte Carlo]]on talviksi ja Grand Nationalille [[Luzern]]iin kesiksi. Näissä hotelleissa työskennellessään hän kehitti useita ruokalajeja, joista osa on nimetty hänen mukaansa. Toisaalta Escoffier nimesi ruokalajeja myös itse kuuluisien henkilöiden mukaan. Eräs tällainen on oopperalaulaja [[Nellie Melba]]n mukaan nimetty ''Pêche Melba''.<ref name="TK" /> Vuonna 1885 hän julkaisi teoksen ''Le Traité sur l’Art de Travaille les Fleurs en Cire''. Hän alkoi myös kerätä reseptejä kokeilleen ja päätarjoilijoilleen.<ref name="Katz" />
Vuonna 1890 César Ritz sai hoidettavakseen teatterimagnaatti [[Richard D'Oyly Carte]]n omistaman [[Savoy Hotel]]in [[Lontoo]]ssa ja kutsui Escoffierin sinne kehittämään hotellin ravintolaa.<ref name="TK" /> Hotellin ja sen ravintolan asiakaskunnassa oli monia nimekkäitä henkilöitä kuten [[Walesin prinssi]] ja [[Orleansin ruhtinas]].{{selvennä|ketäs he sattuivat olemaan}} Escofferista ja Savoy Hotelista tuli maailmankuuluja. 1900-luvun puolella Escoffier kirjoitti useita teoksia, joita yhä pidetään nykyaikaisen ranskalaisen keittiön perusteoksina.{{selvennä|kenen mukaan}} Näitä teoksia, ovatkuten ''Le Guide Culinaire'' (1903), ''Le Carnet d’Epicure'' (1911) ja ''Le Livre des Menus'' (1912). Vuonna 1920 Escoffier jäi eläkkeelle ja siirtyi perheensä taloon Monte Carloon. Eläkkeellä hän julkaisi vielä teokset ''Le Riz'' (1927), ''La Morue'' (1929) ja ''Ma Cuisine'' (1934).<ref name="Katz" />
