Ero sivun ”Kenji Mizoguchi” versioiden välillä

Kōbesta Mizoguchi palasi pian koti-ikävän takia Tokioon. Hän sai työpaikan Mukojiman elokuvastudioilta. Hän aloitti näyttelijänä, mutta alkoi pian kirjoittaa puhtaaksi käsikirjoituksia ja järjestellä lavastuksia. Mizoguchi sai ensimmäisen mahdollisuutensa ohjata vuonna 1923 lakon aikana. Elokuvaa ''Ai-ni yomigaeru hi'' seurasi vielä saman vuoden aikana yli 10kymmenen elokuvaa, jotka kaikki ovat kuitenkin hävinneet. Mizoguchin studio hyllytti hänet hetkellisesti vuonna 1925 puhelintytön kanssa tapahtuneen skandaalin takia.<ref name="gale"/> Mizoguchi teki kymmeniä mykkäelokuvia, mutta niistä on pääasiassa säilynyt vain katkelmia. Hänen ainoa kokonainen elokuva 1920-luvulta on ''[[Furusato no Uta]]'' (1925).<ref name="Jacoby">Jacoby.</ref>

Mizoguchin ja samalla koko Japanin ensimmäinen ensimmäinen äänielokuva oli vuonna 1930 ensi-iltansa saanut ''[[Kotikaupunki]]''.<ref name="gale"/> Hän teki vielä 1930-luvulla mykkäelokuvia, mutta erityisesti hänen ennen toista maailmansotaa tekemänsä äänielokuvansa nostivat hänenhänet huipulle.<ref name="Jacoby"/> Vuoden 1936 ''[[Osakan elegia]]a'' pidetään Mizoguchin ensimmäisenä merkittävänä elokuvana.<ref name="gale"/> Hän itse piti sitä ensimmäisenä elokuvanaan, jossa oppi näyttämään elämän sellaisena, kuin hän sen näki.<ref name="morris"/> Se oli myös hänen ensimmäinen elokuvansa käsikirjoittaja [[Yoshikata Yoda]]n kanssa, jonka kanssa hän teki yhteistyötä uransa loppuun asti.<ref name="gale"/> Samana vuonna valmistunut ''[[Gionin sisarukset]]'' käsitteli hänenMizoguchin hyvin tuntemaansatuntemaan geishojen maailmaa.<ref name="morris"/>

Mizoguchi ei hylännyt sodan aikana naisten asiaa ja käsitteli sitä elokuvissa ''[[Naisten voitto]]'' (1946) ja ''[[Yön naiset]]'' (1948).<ref name="morris"/> Hänen 1940-luvun merkittävin elokuvansa oli vuonna 1949 ensi-iltansa saanut ''[[Rakkauteni polttaa]]''. Mizoguchin 1950-luvun ensimmäisiä elokuviaanelokuvia ei arvostettu Japanissa. Niihin kuuluivat muun muassa ''[[Yuki fujin ezu]]'' (1950) ja ''[[Rouva Oyu]]'' (1951). Mizoguchin ura näytti olevan pahassa lamakaudessa siinä vaiheessa, kun hän oli varmistanut elokuvan ''[[O’Haru – naisen tie]]'' rahoituksen.<ref name="Jacoby"/>

Mizoguchi ei ollut täysin sopeutunut toisen maailmansodan jälkeen Japanin elokuva-alaan, sillä [[Eskapismi|eskapistisen]] viihteen suosio oli huipussaan ja Mizoguchi uskoi, että hänen elokuvatyylinsä oli vanhentunut. [[Akira Kurosawa]]n ''[[Rashomon – paholaisen portti]]'' -elokuvan on sanottu yllytäneen Mizoguchia kuvaamaan ''O’Haru – naisen tien''. Se tehtiin kokonaan ilman studioiden rahoitusta, mutta se oli palkintoehdokkaana [[Venetsian elokuvajuhlat|Venetsian elokuvajuhlilla]].<ref name="gale"/>

''O’Harussa'' ja seuraavissa elokuvissaan ''[[Ugetsu – kalpean kuun tarinoita]]'' (1953) ja ''[[Lääninherra Sansho]]'' (1954) Mizoguchi loi kypsän tyylinsä, jonka [[mise-en-scène]]ssä hän käytti vaikutteita perinteistaäperinteistä japanilaisesta maalaustaiteesta.<ref name="Jacoby"/> ''Ugetsu'' on kummitustarina, joka luotii sodanjälkeisen Japanin psyykettä. Se perustui kahteen 1700-luvun tarinaan, ja elokuva palkittiin Venetsian elokuvajuhlilla [[Hopeinen leijona|Hopeisella leijonalla]]. Myös ''Lääninherra Sansho'' sai Hopeisen leijonan.<ref name="gale"/>