Ero sivun ”Pariisi 1900-luvulla” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Kospo75 (keskustelu | muokkaukset)
p viitteitä
Kospo75 (keskustelu | muokkaukset)
p wl, selv
Rivi 27:
}}
 
'''Pariisi 1900-luvulla''' (''Paris au XXe siècle'') on [[Jules Verne]]n nuoruudenaikainen [[tieteiskirjallisuus| tieteisromaani]], joka julkaistiin vasta noin sata vuotta kirjailijan kuoleman jälkeen. Teos on kirjoitettu vuonna 1863, ja kirjoittaja on sijoittanut tarinan vuoteen 1960. Teosta ei pessimistisen loppuratkaisunsa takia julkaistu Vernen eläessä, vaikka sesynkkyyden ei olisi pitänyt järkyttää lukijoita, koska teos oli tarkoitettu aikuisyleisölle.<ref>Pariisi 1900-luvulla, s. 16–18.</ref>
 
Verne on pyrkinyt tarkasti hahmottelemaan tulevaisuuden [[Pariisi]]a. Hän on sijoittanut tekstiin tuntemansa keksinnöt, kuten [[Elohopealamppu|elohopealampu]]n, [[polttomoottori]]n ja paineilmalla toimivan rautatien. Niiden pohjalta hän on muodostanut kuvitelman tulevaisuuden Pariisin liikenteestä: Paineilmalla liikkuvan kaupunkijunan rata olisi hiukan katutason yläpuolella, ja se tarjoaisi sateensuojaa jalankulkijoille. Illalla kadut valaistaisiin elohopealampuilla. Vaunut eli autot taas kulkisivat ilman hevosia, koska niissä olisi [[Étienne Lenoir]]in keksintöön pohjautuva [[Ottomoottori|kaasumoottori]]. Matkailu olisi laajentunut niin paljon, että Pariisissa olisi 20&nbsp;000 vuodepaikan hotelli. Kanavan avulla Pariisista olisi tullut satamakaupunki, jonne liikennöisi neljännespeninkulman pituinen laiva. Siinä olisi 30 mastoa ja 15 savupiippua. Satamien tavarankäsittely olisi automatisoitu.<ref>Pariisi 1900-luvulla, s. 8, 41–43 ja 120–121.</ref>
 
Yhteiskunta olisi sadassa vuodessa muuttunut suuresti, vaikka Ranska edelleen olisikin [[Ranskan keisarikunta|keisarikunta]]. Koulutus olisi yhteiskunnan keskeinen ala, ja sitä johtaisi yritys nimeltään ''Koulutuspankkiyhtiö''. Koulutuksen keskeinen ala olisi tieteellis-tekninen osaaminen, kun taas humanistinen sivistys olisi suorastaan kielletty. Rakentaminen ja opettaminen olisivat sulautuneet samaksi toimialaksi.<ref>Pariisi 1900-luvulla, s. 13 ja 27.</ref>