Ero sivun ”Viikinkien idäntie” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 47:
==Idäntien historia==
==="Hopeavirta"===
Ensimmäiset varmat todisteet skandinaaveista Laatokan ympäristössä ovat 700-luvulta. Olhavanjoen varteen syntyi tällöin suuri ''Aldeigjuborgin'' kaupunki eli nykyinen [[Staraja Ladoga]]. Kaupungin paikalla oli ollut jo kauan karjalais-vepäsäläinen huomattava kauppapaikka, josta hallittiin idäntien alkupään liikennettä. 830-luvulla skandinaavit olivat jo löytäneet tiensä [[Bysantti]]in. Heidän yhteytensä Bysanttiin vilkastuivat 860–880-luvuilla, jolloin he vakiinnuttivat jalansijansa Dneprin varrella. Tämän jälkeen skandinaaveja vieraili Bysantissa kauppiaina tai myöhemmässä vaiheessa [[palkkasoturi|palkkasotureina]] [[Varjagikaarti|varjagikaartissa]] vuodesta 988 vuoteen 1453, kun [[Osmanien valtakunta|osmanien]] joukot tuhosivat [[Konstantinopoli]]n. SkandinaavisperäisenSkandinaavien ja suomalaisten sekä karjalaisten idäntien idäntieliikenteenliikenteen vilkkain vaihe oli 900-luvun alkupuolella ja puolivälissä.
 
Tärkein houkutin idäntien kulkijoille olivat hopearahat, joita [[islam]]ilaisesta maailmasta oli alkanut 700-luvulla virrata Itä-Eurooppaan Volgan ja [[Don|Donin]] reittejä pitkin. Tämän taustalla oli Kaukasuksen kauppareittien aukeaminen [[Abbasidien kalifaatti|Abbasidien kalifaatin]] ja [[kasaarit|kasaarien]] tekemän rauhansopimuksen seurauksena. Skandinaavit hankkivat hopeaa varsinkin kasaarien valtakunnan ja [[bolgaarit|bolgaarien]] valtakunnan kauppapaikoilla muun muassa orja- ja turkiskaupalla. Joskus heidän tiedetään myös tehneen ryöstöretkiä Kaspianmerellä asti. Hopeavauraudesta kertovat aarrelöydöt, joita on tehty varsinkin [[Ruotsi]]ssa suuri määrä. Hopean ohella idäntieltä kulkeutui Skandinaviaan muutakin esineistöä, kuten värikkäitä lasimassahelmiä naisten helminauhoihin.
 
Idäntien kauppareittien keskeinen tukikohta oli [[Birka]] Keski-Ruotsissa. Idässä se oli Käkisalmi Laatokan rannalla lähellä idäntien alkupäätä.
 
===Skandinaavinen asutus Venäjällä===
Jokireittien varsille asettui pysyvästikin skandinaavisia siirtolaisia, jotka vähitellen sulautuivat slaavilaiseen tai suomalais-ugrilaiseen kantaväestöön. Skandinaavista asutusta oli ainakin Olhavanjoen varrella, Dneprin ylä- ja keskijuoksulla, Volgan yläjuoksulla sekä [[Oka|Okajoen]] vesistöalueella [[merjalaiset|merjalaiskansan]] keskuudessa. Monin paikoin skandinaavit ja karjalaiset onnistuivat nousemaan hallitsijoiksi. Jo 830-luvulla Olhavanjoen varrella, luultavasti joko Aldeigjuborgissa tai Rurikinlinnassa, piti hoviaan skandinaavinen tai itämeren-suomalainen hallitsija (lännestä tulevat olivat kaikki ruseja), joka bysanttilaisten lähteiden mukaan käytti kasaareilta lainattua arvonimeä ''chaganus'' eli "[[kaani]]". Myöhemmin, noin 860-luvulta alkaen, skandinaaveillaheillä oli merkittävä rooli [[Kiovan Venäjä]]n synnyssä.
 
====Rusit ja varjagit====
Venäjällä liikkuvia tai sinne pysyvästi asettuneita skandinaaveja kutsuttiin [[rusit|ruseiksi]] (kreik. ''rhos''). Rusit olivat enimmäkseen lähtöisin nykyisen Itä- ja Keski-Ruotsin alueilta, kuten [[Uplanti|Uplannista]] ja [[Gotlanti|Gotlannista]], osin myös [[Ahvenanmaa]]lta. Jonkin verran idäntielle lähti myös [[Tanska]]n ja [[Norja]]n asukkaita. Rusit omaksuivat kulttuuriinsa vaikutteita kasaareilta ja slaaveilta, mikä näkyy Venäjän ja [[Ukraina]]n ohella myös Birkan arkeologisissa löydöissä. 900-luvun kuluessa [[Kiova]]a hallitsevien rusien ruhtinaiden nimet muuttuivat skandinaavisista slaavilaisiksi.
 
Toinen nimitys oli keskiajan venäläisten kronikoiden käyttämä [[varjagit]] (ruots. ''väringar'', kreik. ''varangoi''), joka lienee tarkoittanut "valamiehiä", uskollisuusvalan vannoneita palkkasotureita 900-luvun lopulla ja 1000-luvulla. Varjagienkin alkuperä oli etupäässäpaitsi ruotsalainen (Ruotsia ei ollut vielä olemassa, vaikkahe olivat sveaoja ja gööttejä), myös norjalaisia, virolaisia ja muita baltteja ja slaaveja sekä huomattavassa määrin karjalaisia ja inkeriläisiä. tunnetuinTunnetuin varjagi onkin ehkä [[norja]]lainen [[Harald Ankara]].
 
Huomattakoon, että [[Pohjanmeri|Pohjanmeren]] alueella syntynyttä [[viikinki]]-nimitystä (''vikingr'') ei tiettävästi käytetty idäntiellä liikkuneista skandinaaveista ennen kuin vasta 1800-luvun ruotsalaisessa historiankirjoituksessa, jossa heidä on yksikantaan luokiteltu "ruotsalaisiksi".
 
[[Muinaisnorja]]nkielisissä teksteissä Venäjää kutsutaan nimillä Garðaríki tai Garðaveldi ("Kaupunkien valtakunta"), Austrlönd ("Itämaat"), Austrríki ("Itävaltakunta"), Svíþjóð hin mikla ("Iso-Ruotsi") ja Svíþjóð hin kalda ("Kylmä-Ruotsi")<ref>Austrvegr: viikinkien idäntie</ref>.