Ero sivun ”Täpläapinankukka” versioiden välillä

Täpläapinankukka kasvaa 20–40 cm korkeaksi. Varret ovat yläosistaan nystykarvaiset. [[Lehti (kasvitiede)|Lehdet]] ovat vastakkain ja silposuoniset. Lehtilapa on puikea, tylppäkärkinen ja nirhalaitainen. [[Kukinto]] on nystykarvainen, harsu latvaterttu. [[Kukka|Kukkia]] voi olla myös yksittäin lehtihangoissa. Kukkaperät ovat 12–25 mm pitkiä. Kukan teriö on vastakohtainen ja kooltaan 30–40 mm pitkiä. Teriön alahuuli on kolmiliuskainen ja ylähuuli kaksiliuskainen, nielu on avoin. Väriltään teriö on keltainen ja punatäpläinen. Suomessa täpläapinankukka kukkii heinä-elokuussa.<ref name="KEKKI4">Kekki 2013, s. 4.</ref><ref name="RETKEILYKASVIO">Retkeilykasvio 1998, s. 376.</ref> Kasvin kota on 10 mm pitkä ja munamainen.<ref>Suuri Pohjolan kasvio 2005, s. 534.</ref>

Laji muistuttaa toista apinankukkalajia, [[Keltakelta-apinankukka]]a (''M.Mimulus luteus''), jonka kanssa se saattaa myös risteytyä.<ref name="DVF">[http://linnaeus.nrm.se/flora/di/scrophularia/mimul/mimugut.html Den virtuella floran: Gyckelblomma] (myös levinneisyyskartat). Viitattu 30.3.2013. {{sv}}</ref> Risteymä tunnetaan nimellä [[tarha-apinankukka]] (''Mimulus'' x ''hybridus'').<ref name="KEKKI4"/>

Alunperin täpläapinankukka on kotoisin läntisestä [[Pohjois-Amerikka|Pohjois-Amerikasta]], jossa sitä kasvaa yleisenä Kaliforniasta[[Kalifornia]]sta Kanadan[[Kanada]]n eteläosiin ja harvinaisempana aina Alaskaan[[Alaska]]an saakka. Paikoitellen lajia kasvaa myös [[Yhdysvallat|Yhdysvaltain]] itäosissa, mutta siellä se on tulokaslaji.<ref name="DVF"/> Tulokkaana täpläapinankukka on levinnyt myös Eurooppaan[[Eurooppa]]an, jonne se tuotiin alun perin koristekasviksi. Ensimmäiset havainnot sen leviämisestä luontoon ovat [[Puola]]sta vuodelta 1824. Ruotsista[[Ruotsi]]sta ensimmäinen havainto luonnosta on vuodelta 1846.<ref name="KEKKI4"/> Lajia tavataan nykyisin Britteinsaarilla ja mantereella Pohjois-Ranskasta Saksan läpi Puolaan ja pohjoisessa Fennoskandiaan. Lajia on tavattu myös Alppien alueella, Länsi-Venäjällä ja paikoin Balkanin alueella. Tulokkaana täpläapinankukkaa tavataan myös Argentiinassa[[Argentiina]]ssa ja [[Uusi-Seelanti|Uudessa-Seelannissa]].<ref name="DVF"/>

Suomessa laji on [[uustulokas]], josta ensimmäinen havaintotieto on kirjattu ylös vuonna 1851 [[Inkoo]]sta.<ref>Kekki 2013, s. 5.</ref> Nykyään lajia voi tavata siellä täällä eri puolilla maata aina Keski-Lappia myöten. Ainakin Lounais-Suomessa se on vakiintunut lajistoon.<ref name="RETKEILYKASVIO"/>