Ero sivun ”Karjalan Kansalaisliitto” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
pEi muokkausyhteenvetoa |
Päivitystä |
||
Rivi 3:
Karjalan Kansalaisliitto oli yksi itsenäistymisen alkuvuosina perustetuista aktivistisista järjestöistä. Ensi kerran se nousi esiin, kun se kutsui 20. tammikuuta 1918 mm. (Itä-)Karjalan suojeluskuntapäällikön [[Paavo Susitaival|Paavo Susitaipaleen]] johtamat Karjalan [[suojeluskunta|suojeluskunnat]] Viipuriin [[Woldemar Hägglund]]in johtamien alakynteen jääneiden suojeluskuntalaisten avuksi. Edeltävänä iltana [[punaiset]] olivat ottaneet haltuunsa kaupungin. Liiton johtaja [[Leander Ikonen]] murhattiin [[Viipurin lääninvankilan joukkomurha]]ssa 27.4.1918.
Vapaussodan jälkeen Karjalan Kansalaisliitto suuntasi kiinnostuksensa heimotyöhön. Kansalaisliittoa johti kesästä 1918 lähtien lääkäri [[Gustaf Johannes Winter|Gustaf Winter]], jonka vaimo oli kotoisin [[Repola]]sta. Sen heimoaktivistiseksi elimeksi perustettiin tammikuussa 1919 alaosasto '''[[Karjalan Kansalaisliiton Itä-Karjalan komitea]]''', joka oli itse asiassa jossain määrin tunnetumpi kuin kantajärjestönsä. Karjalan Kansalaisliiton Itä-Karjalan komitea tähtäsi [[heimosodat|heimosotien]] aikana muiden aktivististen järjestöjen tapaan Itä-Karjalan irrottamista [[Neuvosto-Venäjä]]n yhteydestä. Karjalan Kansalaisliitto avusti rahallisesti heimoaktivisteja, teki valistustyötä ja painoi vapaan Itä-Karjalan postimerkkejä. Liiton aktiivisimpia jäseniä oli vänrikki [[Walde Sario]], joka teki heti kesällä 1918 tiedustelu- ja tilanteen selvittelymatkan Itä-Karjalaan. [[Tarton rauha]]n solmimisen jälkeen ja heimosotien aikakauden loputtua Itä-Karjalan komitea teki valistus- ja avustustyötä neuvostojoukkojen sortotoimia paenneiden karjalaispakolaisten keskuudessa.
Karjalan Kansalaisliiton viimeiset aktiiviset ajat ajoittautuvat lapualaisvuosiin ja maan kristillis-isänmaallisen, oikeistolaisen ja kommunisminvastaisen liikehdinnän aikakaudelle. Järjestön lopettamisvuodesta ei ole tietoa, koska sen viimeiset toimintakertomukset päättyivät vuoteen 1935, jolloin ilmestyi Itä-Karjalan komitean vuoteen 1934 ulottunut toimintakertomus. Syksyllä [[1929]] Karjalan Kansalaisliitto sai tehtäväkseen järjestää kommunisminvastaisia kansalaiskokouksia. Tehtävänantajasta ei ole tietoa. Karjalan Kansalaisliitto järjestikin Sortavalassa Lapuan ensimmäisen kokouksen aattona [[30. marraskuuta]] 1929, mikä pohjusti [[Lapuan liike|Lapuan liikkeenä]] tunnetun koko maan kattavan kommunisminvastaisen kansanliikkeen alkavaa toimintaa. Karjalan Kansalaisliitto olikin yhtenä ideologisena toimijana mukana kansanliikkeen toiminnassa. [[Eduskuntavaalit 1930|Lokakuun 1930 vaaleja]] ennen järjestö teki työtä luodakseen Viipurin seudulla ja muualla Karjalassa yleisporvarillisia vaaliliittoja, jotta olisi saatu mahdollisimman suuri porvariedustus eduskuntaan kommunistilakien läpisaamiseksi.
Rivi 15:
*''Vapaa Suomi l. Karjalan Kansalaisliiton Itä-Karjalan komitean aloitteesta toimittaneet [[Eino Leino]] & [[Herman Stenberg]]'', Karjalan Kansalaisliitto. Viipuri 1920.
*''Kertomus Karjalan Kansalaisliiton Itä-Karjalan komitean toiminnasta 1919–1934'', Karjalan Kansalaisliitto. Viipuri 1919–1935.
* {{kirjaviite| Tekijä=Mirko Harjula| Vuosi= 2007 | Nimike= Venäjän Karjala ja Muurmanni 1914-1922 | Kappale = 26: Repola liittyy Suomeen | Sivu = 114-115 | Julkaisija = Suomen Kirjallisuuden Seura| Julkaisupaikka=Helsinki }}
| |||