Ero sivun ”Suomen-Neuvostoliiton rauhan ja ystävyyden seura” versioiden välillä

ei muokkausyhteenvetoa
 
[[File:Hakaniemi 1948.jpg|thumb|260px|Kuva on otettu mahdollisesti SNRYS:n Helsingissä järjestämästä mielenosoituksesta kesällä 1940.]]
Seuran jäseniltä kiellettiin kokoontumisia eri perusteilla. Näiden toimenpiteiden vuoksi{{kenen mukaan|2.2.2014}} SNS otti hyvin kriittisen kannan muun muassa hallituksen toimintaan. Seuran johto otti yhteyttä silloiseen eduskunnan puhemieheen kirjeellä, jossa arvosteltiin vallassa olevan hallituksen kykyä hoitaa Neuvostoliiton ja Suomen välisiä suhteita ja lehdistön sensuuria. Kirjeessä vaadittiin myös hallituksen vaihtamista sellaiseen, joka pystyisi vaalimaan ystävällisempiä suhteita Neuvostoliittoon.<ref name="Lundin s. 141-146" /><ref name="Upton s. 124-165" /> Seuran johto lähetti onnittelusähkeitä uusille neuvostotasavalloille. Samaan aikaan seuran viralliset lehdet iloitsivat kirjoituksissaan Baltian maiden tapahtumista. Myös paikallisissa kokoontumisissa kuultiin uhkaavia kannustushuutoja ”Eläköön Neuvosto-Suomi”, ”Parin viikon perästä näytämme mihin pystymme”.<ref name="Upton s. 124-165" /> [[Valtiollinen poliisi|Valtiollisen poliisin]] raportin mukaan eräs seuran toimihenkilö oli elokuun alussa 1940 ennustanut Neuvostoliiton miehittävän Suomen tärkeimmät kohteet parin viikon kuluttua, koska sen olisi turvattava joukkojensa kauttakulku [[Hangon vuokra-alue|Hankoon]] [[sabotaasi]]n uhan vuoksi: ”Voi melkein sanoa, että moni paikkakunta on miehitetty silloin kun ihmiset heräävät. – – – Nyt on myöskin suurin piirtein varmuus siitä, etteivät lahtarit ja niiden kätyrit pääse maasta karkuun.”<ref> J. K. Paasikivi: ''Toimintani Moskovassa ja Suomessa 1939–411959, osa II – Välirauhan aika,'' s. 65. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1959.</ref>
 
Seura järjesti myös mielenosoituksia, jotka ajoittain muuttuivat mellakoiksi muun muassa [[Helsinki|Helsingissä]], jonka aikana syttyi tulipalo. Myös mielenosoittajien päälle suihkutettiin vettä. Pari päivää myöhemmin pidettiin mielenosoitus Turussa, ja sen aikana poliisi joutui turvautumaan aseisiin saadakseen mielenosoituksen loppumaan.<ref>Kimmo Rentola: Kenen joukoissa seisot, WSOY, 1994, s. 249 </ref><ref name="Lundin s. 141-146" /><ref name="Upton s. 124-165" />Jäsenet innostuivat huutamaan mielenosoituksissa iskulauseita, muun muassa ”syksyllä on toinen meininki Suomessa” tai ”parin viikon kuluttua tulee Helsinkiin pommeja”. Osa jäsenistä puhui vallankaappauksesta. Seura pyrki esittämään levottomuudet niin, että kannattajia vainottiin poliisien taholta ja leimaamaan prokaatiot ”taantumuksellisen” hallituksen neuvostovastaiseksi politiikaksi. Tilanne ajautui jopa niin pahaksi, että joitakin armeijan joukko-osastoja asetettiin hälytysvalmiuteen ja yksitäisiä reserviläisiä kutsuttiin palvelukseen.<ref name="Upton s. 124-165" />
43 272

muokkausta