Ero sivun ”Suomen-Neuvostoliiton rauhan ja ystävyyden seura” versioiden välillä

ei muokkausyhteenvetoa
 
Pääministeri [[Risto Ryti]] keskusteli Ryömän kanssa seuran tulevaisuudesta. Hän antoi seuran jatkaa toimintaa sillä ehdolla, että seurasta poistettaisiin kommunistit ja se lieventäisi kannanottoja.<ref name="Upton s. 153">Upton s. 153</ref> Samaan aikaan muun muassa [[Helsingin Sanomat]] hyökkäsi seuran toimintaa vastaan ja mustamaalasi sitä järjestelmällisesti esittelemällä sen toimintaa kielteiseen sävyyn.<ref name="Upton s. 124-165" />{{lähde tarkemmin|HS ja järjestelmällinen mustamaalaus: enpä löytänyt lähteestä, 40 sivua selasin mutta ei tarttunut silmään, 2.2.2014}}
 
Suomen silloisen Moskovan-lähettilään [[J. K. Paasikivi|J. K. Paasikiven]] mukaan Neuvostoliitto otti Suomen–Neuvostoliiton rauhan ja ystävyyden seuran heti suojelukseensa. Neuvostoliiton viralliset sanomalehdet ''[[Pravda]]'' ja ''[[Izvestija]]'' julkaisivat hänen mukaansa toistuvasti, joskus jopa päivittäin, väritettyjä, joskus aivan vääriäkin [[TASS]]in uutisia mielenosoituksista ja mellakoista, joita seuran järjestämien tilaisuuksien yhteydessä oli esiintynyt. Neuvostoliiton ulkoministeri [[Vjatšeslav Molotov]] otti seuran ensimmäisen kerran puheeksi tavatessaan Paasikiven 24. heinäkuuta 1940. Molotov syytti ''Pravdan'' ja ''Izvestijan'' kirjoituksiin viitaten Suomen hallituksen ministereitä, erityisesti silloista kansanhuoltoministeriä Väinö Tanneria, vihamielisestä asenteesta seuraa kohtaan.<ref> J. K. Paasikivi: ''Toimintani Moskovassa ja Suomessa 1939–41, osa II – Välirauhan aika,'' s. 65–66. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1959.</ref>
Heinäkuun puolenvälin aikoihin Ryömää ja Vileniusta syytettiin kapinallisen julkaisun levittämisestä eli eduskunnan puhemiehelle lähetetystä kirjeestä. Heinäkuun loppupuolella Neuvostoliiton suurlähettiläs Zotov teki vierailuja seuran paikallisosastoihin.<ref name="Upton s. 124-165" /> Vierailujen jälkeen eri osastot saivat kirjeen, jossa otettiin kantaa Ryömän ja Vileniuksen syytteisiin ja pidettiin niitä provokaationa Neuvostoliittoa vastaan, samalla vaadittiin hallituksen eroa. Samaan aikaan eduskunnan puhemies [[Väinö Hakkila]] hyökkäsi erään puheen aikana seuran toimintaa vastaa kun piti toimintaa kumouksellisina, kuten myös sosialisteja lähellä oleva lehdistö jatkoi seuran mustamaalaamista. Suomen hallitus asetti selvitysmiehen joka pyrki pääsemään sopuun seuran johdon kanssa niistä toimista, joilla toimintaa pystyttäisiin jatkamaan, Seuran hallitus kokoontui vankilassa Ryömän ja Vileniuksen johdolla, mutta neuvottelut päättyivät tuloksettomina. Elokuun puolenväliin mennessä vangittiin noin viisikymmentä eri osastojen johtohenkilöä. Syyskuussa Ryömä ja Vilenius saivat lyhyet vankeustuomiot.<ref name="Upton s. 124-165" />
{{sitaatti2|right|Yhdistyksen toiminta on omiaan vaikeuttamaan ja vaarantamaan ystävällisten suhteiden voimassa pitämistä ja niiden kehittämistä Suomen ja Neuvostoliiton kesken, sekä että yhdistys todellisuudessa on tarkoitettu toiminaan vastoin lakia ja hyviä tapoja.| Helsingin [[Raastuvanoikeus|raastuvanoikeuden]] päätös 23.joulukuuta 1940 <ref name="Lundin s. 141-146" />}}
 
Seuran toiminta tyrehtyi syksyn 1940 aikana. [[Max Jakobson]]in mukaan tämä johtui paitsi Suomen viranomaisten toimenpiteistä, myös Neuvostoliiton asenteesta. Suomi ja [[Hitlerin Saksa]] solmivat saksalaisten joukkojen kauttakulkusopimuksen syyskuussa 1940, mikä vaikutti välittömästi Neuvostoliiton suhtautumiseen Suomeen. Oireellista oli, että neuvostolehdistö lakkasi kirjoittamasta seuran toiminnasta ja ylipäänsä Suomen sisäisistä oloista elokuun lopulla 1940 eikä ulkoministeri [[Vjatšeslav Molotov]] enää ottanut seuraa puheeksi keskusteluissaan Suomen Moskovan-lähettilään [[J. K. Paasikivi|J. K. Paasikiven kanssa]].<ref> Max Jakobson: ''Väkivallan vuodet'', s. 316–317. Helsinki: Otava, 1999. ISBN 951-1-13369-1.</ref> Muistelmissaan Paasikivi on arvellut Neuvostoliiton antaneen seuralle ohjeet vähemmän mielenosoitukselliseen esiintymiseen havaittuaan, ettei Suomen kansaa ollut mahdollista murtaa sisältäpäin.<ref> J. K. Paasikivi: ''Toimintani Moskovassa ja Suomessa 1939–41, osa II – Välirauhan aika''1959, s. 83. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1959.</ref>
 
Helsingin [[raastuvanoikeus]] julisti järjestön laittomaksi 23. joulukuuta 1940<ref name="Lundin s. 141-146" /> ja se lopetti toimintansa 29. tammikuuta 1941.<ref> Ensio Siilasvuo (toim.): ''Jatkosota-kronikka'', s. 6. Jyväskylä: Gummerus, 1991. ISBN 951-20-3661-4.</ref> [[Turun hovioikeus]] piti 7. huhtikuuta 1941 antamallaan tuomiolla voimassa raastuvanoikeuden päätöksen ja [[Korkein oikeus]] vahvisti sen 31. lokakuuta 1941.<ref> ''Jatkosota-kronikka'', s. 7.</ref> [[Jatkosota|Jatkosodan]] jälkeen perustettiin [[Suomi–Neuvostoliitto-Seura]] (SNS).
43 299

muokkausta