Ero sivun ”Varjagikaarti” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 17:
=== Taustaa ===
Rusit kävivät Bysantin kanssa kauppaa, mutta tekivät myös monta epäonnistunutta hyökkäystä bysanttilaisia vastaan vuosina 860–1043.<ref name="D'Amato3" /> Bysantin keisari [[Mikael III|Mikael III:n]] ajoista lähtien skandinaaveja ja ruseja palveli keisarin seurueessa ja 900-luvun alusta lähtien myös palkkasotilaina. Bysantin armeijassa palveli 960-luvulta lähtien monia skandinaaveja, suomalais-ugreja baltteja ja ns. ruseja.<ref name="D'Amato6-7">D'Amato, s. 6–7</ref>
Ratkaiseva muutos tapahtui vuonna 988, kun Kiovan Rusjin ruhtinas [[Vladimir Suuri]] lähetti Bysantin keisari [[Basileios II|Basileiokselle]] 6 000 varjagia avuksi taistelussa kapinajohtaja [[Bardas Fokas]]ta vastaan. Joukot saapuivat talvella 987–988, ja heistä muodostettiin silloin luultavasti ensimmäistä kertaa pysyvä palkkasoturiyksikkö seuraamaan keisaria. Vladimir oli halunnut päästä eroon näistä miehistä, koska he olivat olleet tyytymättömiä maksamattomien palkkojen takia. [[Khrysopolis|Khrysopoliksessa]] varjagit yllättivät juhlimassa olleet kapinalliset, tappoivat heistä monta ja ajoivat loput pakoon. Huhtikuussa 989 varjagit auttoivat Basileiosta kukistamaan Fokaksen alaisen Delfinaksen [[Skutari]]ssa, ja 13. huhtikuuta 989 Fokas lyötiin [[Abydoksen taistelu]]ssa ja tapettiin. Vladimir kääntyi [[kristinusko]]on ja otti bysanttilaisen prinsessan Annan vaimokseen.<ref name="D'Amato6-7" />
| |||