|
Arjin Shan on [[Ruoqijang]]ista etelään ja lounaaseen vuoristoalueella. Alue sijaitsee Xinjiangissa uiguurien autonomisella alueella ja rajoittuu lännessä Qaidamin altaaseen<ref name="Arjinshan_Tour">[http://www.4panda.com/special/botany/125.htm Arjinshan Arjun Arjin Shan Mountain Nature Reserve Photography Tour to Wild Animals Tibetan Antelope Chiru Yak]</ref>. Hallinnollisesti alue on [[Xinjiang]]in uiguurien alueen [[Bayingol]]in mongolien prefektuurin [[Ruoqiang]]in maakuntaan.
Arjin Shanin kansallispuisto Qarkilikin (Ruoqiang)in alueella on vuonna 1983 määritelty 45 000 km<sup>2</sup>:n laajuiseksi kansallispuistoksi<ref name="D_Eril_1990_144">D'Eril 1990, s 144</ref>. Alueen rajaavat koordinaatit suunnilleen neljällä pisteellä ilmaistuna 87°10 E- E91°18' E ja 36°00'N - 37°49' N. Alue on 3100-77233100–7723 metrin korkeudessa<ref name="Haggett_1996_114">Haggett 1996, s. 114.</ref> ja pinnanmuodoiltaan vaihtelevaa ja rosoista. Pääosin idästä länteen kuklevatkulkevat vuoristot rikkovat ja rajaavatr aluetta. 7723 m on [[Muztag]]in korkeus<ref name="D_Eril_1990_144">D'Eril 1990, s. 144.</ref> Ruohoiset laaksot, joiden korkea höyhenheinäkasvillisuus muistuttaa Serengetin ruohikoita<ref name="D_Eril_1990_144_149">D'Eril 1990, s 144, 149.</ref>.
, ovat 3000-46003000–4600 metrin korkeudessa<ref name="D_Eril_1990_144"/><ref name="D_Eril_1990_155">D'Eril 1990, s 155</ref>. Laaksoissa on eroosion luomia rotkoja<ref name="D_Eril_1990_144"/>. Vuoret nousevat keksimäärinkeskimäärin 5000-60005000–6000 metriin<ref name="D_Eril_1990_155">D'Eril 1990, s. 155.</ref>, joskus yli 7000 metriin.
Alue on hyvin kuiva, siellä sataa vain 100-200100–200 mm/vuosi<ref name="Haggett_1996_114"/> ja monesti on kylmää<ref name="Haggett_1996_114"/>. Vähäinen sademäärä synnyttää silti painumiin kosteikkoja<ref name="Haggett_1996_114"/>. Alueen länsiosissa on pari pientä asutuskeskusta [[Qimantag]], [[Dajiuba]]. Kallioperä on lähinnä kalkkikiveä, mutta seudulla on myös vulkaanista kiveä ja kuumia lähteitäkin<ref name="Haggett_1996_114"/>.
Vuorilla on jäätiköitä ja jään muokkaamia laaksoja ja moreeneja. Lisäksi 5000 metrin korkeudessa on jään koskematonta karstia. luolia, torneja ja onsiloita. Alueen eteläosissa mm Kartonin seudulla on tulivuoria ja kuumia lähteitä<ref name="D_Eril_1990_150">D'Eril 1990, s. 150.</ref>. Laaksoissa on suuria tulvatasankoja, päätemoreeneja ja yleisesti hiekkadyynejä<ref name="D_Eril_1990_150" />. Suuret dyynit kohoavat Yixiepatin järven lähellä 300 m korkeuteen<ref name="D_Eril_1990_163">D'Eril 1990, s. 163.</ref>.
Alueella on aavikkoa, aroa, kuivia vuoristoniittyjä, kasvittomia vuoristoja, jäätiköitä, jokia jne. Altaissa ja vuorten alarinteillä kasvaa aavikkopensaita<ref name="Haggett_1996_114"/>. Jokien, lähteiden ja järvien ympärillä on märkiä suoniittyjä ja vaivaispensaikkoja<ref name="Haggett_1996_114"/>. Kesäisin heinikot ovat reheviä ja korkeita<ref name="D_Eril_1990_150_155">D'Eril 1990, s. 150, 156.</ref>, ja muistuttavat Serengetin heinikkoa<ref name="D_Eril_1990_144">D'Eril 1990, s. 144.</ref>
Esimerkiksi alueen pohjoisosassa olevan [[Ayakkum|Ayak Kum]]-murtovesijärven itäreunalla on laaja kostea niitty<ref name="D_Eril_1990_155">D'Eril 1990, s. 155, 162, 163.</ref>. Ylätasangoilla kasvaa kuivaa ruohostoa<ref name="Haggett_1996_114"/> , hyvin korkealla vuoristossa vuoristokasvimättäitä ja korkeimmalla paljasta kalliota, kivikkoa ja jäätä<ref name="Haggett_1996_114"/>. Aavikkoa luonnehtivat mm ''Ajania tibetica''n ja ''Ceratoides compacta''n tyyppiset patjamaiset kuivakkokasvit ja suolakkoyrtit<ref name="D_Eril_1990_163">D'Eril 1990, s. 163.</ref>. Vuoristoniityillä kasvaa mm. ''Kobresia pygmaea'', ''Kobresia tibetica''<ref>[http://vcs.brim.ac.cn/brim/isc/english/v106.htm Vegetation Map of China (1:400,000,000) Chinese Biodiversity Information System Center (CBISC)]</ref>. Heinäaroilla kasvaa sulkaheinää, saniaisia ja virnamaisia kasveja<ref name="D_Eril_1990_163" />. 3000-145003 000–14 500 m korkeissa laaksoissa kasvaa mm vihreätä höyhenheinää (''Stipa'')<ref name="D_Eril_1990_144" />.
Korkeimmassa vuoristoissa yli 4400 m korkeudella kasvaa alppitähtiä, astereita, hanhikkeja, käenriskoja ja arhoja<ref name="D_Eril_1990_163" />.
Matelijoita on vain eräs lisko<ref name="D_Eril_1990_155">D'Eril 1990, s. 155.</ref>. Aayak Kumin suolajärven niityt ulottuvat itään päin Yixiepatin järvelle, ja niityllä elää muun muassa kiangeja, antilooppeja ja gaselleja<ref name="D_Eril_1990_155" />. <!-- tarkemmin jako vuoristojen ja laaksojen eläimiin lähteestä D eril!-->Arjun Shan on yksi tiibetinantilooppien eli chirujen<ref name="Haggett_1996_114"/> tärkeimmistä elinalueista, ja chirut ovatkin runsaimpia alueen sorkakeläimistä<ref name="D_Eril_1990_148">D'Eril 1990, s. 148.</ref>. Yli 3000 m korkeudessa elävien chirujen lauma saattaa olla jopa 200 päätä, mutta
yleensä chirut liikkuvat 4-54–5 yksilön ryhmiä<ref name="D_Eril_1990_148" />. Jakkeja kuolee talven kovissa oloissa<ref name="D_Eril_1990_148" />. Kiangilaumassa saattaa olla 50-8050–80 yksilöä<ref name="D_Eril_1990_156_148">D'Eril 1990, s. 156, 148.</ref>, ja jakkilaumassa 350<ref name="D_Eril_1990_148"/>. Arjin Shanin kiangipopulaatio on Aasian suurin. Eräiden arvioiden mukaan alueella eläisi jopa 30 000-60000–60 000 [[kiangi]]a. Pääosin vuoristoniityillä, mutta myös aavikkoarojen ruohoisilla alueilla elävien kiangien määrä lienee paljon vähempi, noin 2 000-3000–3 000<ref>[http://www.iucnredlist.org/apps/redlist/details/7953/0/full Equus kiang] Home Page The IUCN Red List of Threatened Species, Red List 2011.2 </ref>. Kiangit kerääntyvät usein järviä ympärille aukeille ruohikoille suuriksi laumoiksi<ref name="Haggett_1996_114"/>. Erään kerran tutkittiin Arjin Shanin länsiosassa 23 000 km2km<sup>2</sup> ala, jolta löydettiin 5 793 km2km<sup>2</sup> kiangikeskittymä jossa oli noin 460 kiangia. Tällöin kiangitiheys oli siellä 0,08 yksilöä/km2km<sup>2</sup><ref name="Schaller_1998_168">''Wildlife on Tibetan Steppe'', George B Schaller, The University of Chicago 1998, ISBN 0-226-73672-0 Chapter ten, s. 168.</ref>. Muualla 23 000 km2km<sup>2</sup>:sta ei ollut juuri kiangeja. Eräässä läntisen Arjin Shanin kiangikeskittymässä oli 770 kiangia 1030 km2km<sup>2</sup> alalla<ref name="Schaller_1998_168"/>. Silti kiangitiheys koko alueella on varovaisestikin arvioituna noin 0,02-002–0,03 yksilöä/km2km<sup>2</sup><ref name="Schaller_1998_168"/>. Kiangeja elää ylätasangoilla ja laaksoaltaissa<ref name="Haggett_1996_114"/> Tiibetinantiloopit ja villiaasit syövät suurina laumoina ruohoa järvien lähellä. Monet eläimet vaeltavat ruoan perässä. Jakki ja paikallinen gasellilaji elävät yli 3 400 m korkeudessa olevilla vuorenrinteillä. Seudulla elää 10 000 jakkia ja 75 000 tiibetinantilooppia<ref>[http://www.naturesstrongholds.com/Asia/China.htm China] Nature stongholds foundation</ref>, jotka laiduntavat laajalla alueella. Pedot elävät hyvin harvassa. Jakki, tiibetingaselli, argaali ja villilammas elävät yli 4 300 m korkeudessa<ref name="Haggett_1996_114"/>. Hyvin korkeilla kallioisilla vuorenrinteillä sijaitsevilla vuoristoniityillä elää vuohieläimiä, kuten puolilammas ja argaali<ref name="Haggett_1996_114"/>. Jyrsijöistä alueella elää arosopuleita ja himalajanmurmeleita, jäniseläimistä puolestaan piiskujäniksiä<ref name="Haggett_1996_114"/>. Seudun yleisimpiä petoeläimiä ovat sudet mutta siellä elää myös kettuja, karhuja, lumileopardeja ja ilveksiä<ref name="Haggett_1996_114"/>. Isojen järvien rannoilla elää kahlaaja- ja suorsalintuja<ref name="Haggett_1996_114"/>. Alueella kasvaa ainakin 280 kasvilajia ja elää 49 nisäkäslajia<ref name="Arjinshan_Tour"/>.
== Lähteet ==
*Peter Haggett (päätoim.): Maailma tänään 20: Kiina ja Taiwan. Tieteen Kuvalehden hakuteos, Bonniers 1996. ISBN 87-427-0820-6, ISBN 87-427-0814-1 (Nide 20)
*''Kauneimmat kansallispuistot -– Aasia'', Benigno Melzi D'Eril, Maailman luonnon säätiö WWF 1986, Weilin+Göös 1990, ISBN 951-35-4877-5 (3.osa Aasia), ISBN 951-35-4874-0 (koko teossarja), Ilona Sevelius suom., s. 144-163144–163.
===Viitteet===
|
