Versio 17. tammikuuta 2015 kello 15.15 muokkaa Jtaramaa (keskustelu \| muokkaukset) seulojat 13 550 muokkausta Ei muokkausyhteenvetoa ← Vanhempi muutos		Versio 19. tammikuuta 2015 kello 20.58 muokkaa kumoa Jtaramaa (keskustelu \| muokkaukset) seulojat 13 550 muokkausta Logon lisäys & Kairamon kaudeneli 1950- ja 60-lukujen teksti & linkkikorjauksia Uudempi muutos →
Rivi 1: {{Yritys \|yrityksen_nimi = Kemi Oy \|yrityksen_logo = [[Kuva:Kemi Oy logo.jpg\|250px]] \|yrityksen_slogan = \|yritysmuoto = Osakeyhtiö Rivi 19: }} '''Kemi Oy''' oli vuonna [[1893]] perustettu, [[Kemi]]ssä puunjalostusteollisuutta harjoittanut yhtiö. Yhtiön nimi oli aluksi '''Trävaruaktiebolaget Kemi'''. ~~Nykyisen~~Nimi ~~nimensä~~muuttui semuotoon ~~sai~~Ab Kemi Oy vuonna [[1918]] ja lopulliseen muotoonsa Kemi Oy vuonna [[1953]]. Yhtiön perustajina olivat [[oulu]]laiset kauppahuoneet ''J. W. Snellman G:son'' ja ''G. & C. Bergbom''. Muita merkittäviä osakkaita olivat englantilainen sahatavaran tuontiliike ''G. F. Neamen & Co'', konsuli ''Alf. Jacobson'' ja kauppaneuvos ''C. M. Dahlström''. Yhtiön pääkonttori oli Oulussa vuoteen [[1921]] saakka, jonka jälkeen se siirtyi Kemiin. Yrityksellä, jonka toimi Kemin sahasaaressa ja Pajusaaressa, oli perinteinen ~~saha~~sahausta, selluloosa- ja ~~kartonkitehtaat,~~kartonkituotantoa ~~fuusioitiin vuonna 1991~~fuusiointivaiheessa Metsä-Botniaan vuonna [[1991]]. == Ensi vuosikymmenet pelkästään sahaustoimintaa == Rivi 57: [[Talvisota\|Talvi-]] ja [[Jatkosota\|jatkosodan]] aikana Kemi ja Pajusaaren tehtaat eivät joutuneet pommituksen kohteeksi. Tilanne oli aivan toinen lokakuun alussa 1944 käynnistyneiden [[Lapin sota\|Lapin sodan]] taistelujen aikaan. Lokakuun 5. päivä [[Lothar Rendulic\|saksalaisten joukkojen komentaja]] määräsi mm. Pajusaaren selluloosatehtaat ja puuvarastot ehdottomasti hävitettäväksi. Suomalaiset olivat tuoneet syyskuussa ns. [[Taisteluosasto Pennanen\|osasto Pennasen]] Pajusaaren ja [[Veitsiluoto\|Veitsiluodon]] tehtaiden suojaksi. Lokakuun 7. ja 8. päivä käydyt taisteluissa tehdasalueet vaurioituvat, mutta säästyivät täydelliseltä tuholta.<ref>{{Kirjaviite \| Tekijä = Ahto, Sampo \| Nimeke = Aseveljet vastakkain - Lapin sota 1944--1945 \| Vuosi = 1979 \| Luku = Luku V - Sota \| Julkaisupaikka = Helsinki \| Julkaisija = Kirjayhtymä \| Sivu = 215 \| Isbn = 951-26-1726-9 }}</ref> Sotien jälkeistä aikaa leimasi työnantajien ja ~~työntekijöidne~~työntekijöiden vastakkainasettelu, johon äärivasemmiston esiinmarssi toi omat näkyvät piirteensä. Ensimmäiset lakot Kemi Oy:ssä käynnistyivät Karihaaran sahalla tammikuussa 1945 ja sen jälkeen eri pituisia lakkoja jatkui koko vuosikymmenen lopun huipentuen loppukesän 1949 tapahtumiin. Loppukesän 1949 lakko kesti kaikkiaan kaksi kuukautta. Kiistassa lähdettiin liikkeelle Kemi Oy:n sellutehtaan lastaajien ja varastomiesten sekä sellupuiden maallenostajien palkkakysymyksistä. Sen jälkeen tilanne laajeni valtakunnallista näkyvyyttä saaneeksi kahden ihmishengen vaatineeksi lakkoliikkeeksi.<ref>Virtanen, 1993, s.439-453</ref> {{Pääartikkeli\|[[Kemin lakko\|Kemin lakko heinä-elokuussa 1949.]]}} [[Tiedosto:Karihaara sawmill and burning 30.9.1949.JPG\|thumb\|240px\|Syyskuun 30. päivänä 1949 vähän yli klo 17 alkoivat Kemi Oy:n Karihaaran ja Pajusaaren tehtaiden sekä yhtiön hinaajien sireenit ulvoa ja vähän ajan kuluttua siihen yhtyi Kemin kaupungin palolaitoksen sireeni. Se oli merkki alkaneesta Karihaaran lautatarhan suurtulipalosta.]] [[Fagerholmin I hallitus\|Valtioneuvosto]] määräsi 22. elokuuta 1949 [[valtalaki (1941)\|valtalain]] nojalla lakot lopetettavaksi. Sellutehtaat lähtivät käyntiin määräajassa, mutta sahan puolella lakkoilu vielä jatkui jonkin aikaa. Suuren tuhon Karihaaran sahalle aiheutti loppukesän lakkojen jälkeen syyskuussa 1949 hinaajan piipun kipinästä alkunsa saanut lautatarhan suurpalo, joka tuhosi lautatarhan lähes kokonaan eli 105 000 kuutiota sahatavaraa.<ref>{{Verkkoviite \| Osoite = http://www.merielakelaiset.fi/Merielakelaiset/E_M%201_10.pdf\| Nimeke = Karihaaran lautatarhan palo syksyllä 1949 \| Tekijä = Aatto Juopperi \| Julkaisu = EL-MERI \| Ajankohta = 1/2010, s.4-6\| Viitattu = 17.1.2015}}</ref> Onnena onnettomuudessa oli se, että markkinat olivat juuri silloin hiljaiset ja täysmääräinen varaston vakuutus korvasikin tulipalon aiheuttamat menetykset. Tulipalon vaatimat uudistukset eivät kaikilta osin kuitenkaan valmistuneet seuraavaan 1950-luvun alun korkeasuhdanteeseen eli [[Korean sota\|Korean sodan]] aiheuttamaan talouden nousuun. Toimitusjohtaja ~~Weckamn~~Weckman käynnisti 1950-luvulla laajamittaiset investoinnit, joilla kehitettiin sahaustoiminnnan lisäksi selluteollisuutta. Tilanteen teki ongelmalliseksi Korean nousukauden jälkeen alkanut taantuma, joka koetteli Kemi-yhtiön vakavaraisuutta. Sulfaatti- ja sulffiittisellun hinta oli vuoden 1952 aikana pudonnut 70%, sahatavaran lähes 30%. Vastaavasti puutavaran hintataso oli noussut 80%. Tilanteen ratkaisuksi ei nähty muuta keinoa kuin osakepääoman merkittävä korotus. Tässä yhteydessä valtiotaustaiset [[Suomen Pankki]], valtio-~~omisteisesta~~omisteiset [[Tervakosken paperitehdas\|Tervakoski Oy]], [[Kansaneläkelaitos]] ja [[Veitsiluoto Oy]] saivat haltuunsa 34% osakekannasta. Yksityispuolen eli neljän suomalaisen metsäteollisuusyrityksen [[Oy Kaukas Ab]], [[Kymin Osakeyhtiö]], [[Rosenlew\|W Rosenlew & Co]] ja [[Tampella\|Tampereen Pellava- ja Rauta-teollisuus Oy]] osuudeksi tuli 12%, [[Metsäliitto\|Metsäliiton]] 12% ja [[SOK]]:n 2%. Suurimmaksi ryhmäksi jäi edelleen yksityishenkilöt, joiden osuus oli 37%. Maaliskuun 19. päivänä 1953 pidetyssä yhtiökokouksessa yhtiön nimi muutettiin Kemi Oy:ksi, ja yhtiön johdon kokouskieleksi tuli ensi kertaa suomi ruotsinkielen sijaan. Yhtiökokouksessa toimitusjohtaja Weckman ilmoitti luopuvansa yhtiön johdosta seuraavaan kesään mennessä. Näin oli vanha Snellmanin kauppahuoneen aikakausi Kemi Oy:n johdossa päättynyt. Johtokunnan puheenjohtajaksi kutsuttiin Weckmanin eroilmoituksen jälkeen [[Oulu Oy]]:n silloinen toimitusjohtaja [[Aulis O. Kairamo]].<ref>Virtanen, 1993, s.225-237</ref> ==Yhtiöiden yhtiönä== Aulis O. Kairamosta tuli vuonna 1953 Kemi Oy:n toimitusjohtajaksi. Yrityksen johtosääntöä muutettiin silloin niin, että korkein päättävä elin oli hallintoneuvosto, kuten siihen aikaan oli yleistä suurissa yrityksissä, erityisesti valtiojohtoisissa yrityksissä. Ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Metsäliiton edustaja maat. ja metsät. tri [[Onni Koskikallio]]. Omistuksellisesti tilanne oli haastava, ja asetti toimitusjohtajan vaativaan tilanteeseen. Erityisesti tilanne kärjistyi toim.joht. [[Aarne Pelkonen\|Aarne Pelkosen]] tullessa Veitsiluodon omistajaedustajaksi hallintoneuvostoon vuonna 1955. Toim.joht. Kairamo toi esille pitkän tähtäimen investointitarpeen joko sulfaattitehtaan laajentamisesta tai jalostusasteen nostamisesta. Ensi vaiheen investoinnit kohdistuivat kuitenkin sahan ja sellutehtaiden tuotannon lisäämiseen. Investoinneista keskustellessa esiin nousi tarve nostaa osakepääomaa. Tämä teki tilanteesta toimitusjohtajan ja omistajatahojen välillä jännitteellisen - erityisesti Veitsiluodon suuntaan. Myöhemmin jännitystä lisäsi keskustelut Kemi Oy:n ja Veitsiluoto Oy:n toimintojen yhdistämisestä valtiollisen yhtiön alaisuuteen. Vuonna 1961 saatiin lopulta ratkaisu osakepääoman korotukseen, ja sen seurauksena julkisen sektorin osuus oli ennallaan 35%, yksityisen teollisuusryhmän osuus tuplaantunut 24%:iin, osuustoiminnalliset 17% ja yksityiset tahot pudonneet 24%:iin. Hallintoneuvoston johtoon nousi vuonna 1961 lähiseudun valtakunnan politiikko [[maalaisliitto]]lainen [[Martti Miettunen]], joka toimikin puheenjohtajana aina vuoteen 1978. Tilanne oli Miettusenkin kanssa jännitteellinen, sillä Kairamon ankarasta vastustuksesta huolimatta maalaisliitto ja sen johtaviin poliitikkoihin kuulunut Miettunen ajoivat läpi valtio-omisteiden [[Kemijärvi (yritys)\|Kemijärvi Oy]]:n sellutehtaan perustamisen vuoteen 1965 mennessä. Vuonna 1966 tilanne toimitusjohtaja Kairamon ja omistajien välillä päätyi umpikujaan. Sulfaattitehtaan tuotanto oli noussut ennätykselliselle 220 000 tonnin tasolle. Muutenkin yritys oli tuotantoteknisesti hyvässä kunnossa. Kairamo ajoi vahvasti sulfaattisellun jatkojalostamista [[Pahvi#Lainerityypit\|lainekartongiksi eli kraftlineriksi]]. Tilanteen ongelmaksi muodostui kustannusalentamiseksi tehtävä raakapuun hinnan alennus, joka oli investoinnin ehto. Sitä ei saatu aikaan, ja lopputuloksena oli hallintoneuvoston puheenjohtajan Miettusen esittämä toimitusjohtajan vaihtaminen. Toimitusjohtajaksi nimitettiin dipl.ins. [[Niilo Hakkarainen]] - vuonna 1955 taloon tulut ja viime vaiheessa kemiallisen metsäteollisuuden johtaja. Nimitettäessä Hakkarainen toimitusjohtajaksi nimitettiin metsäpuolen päällikkö, metsänhoitaja [[Mauri Melamies]] varatoimitusjohtajaksi. Uudet johtajat olivat osoittaneet alusta lähtien halunsa yhteistyöhön omistajatahojen kanssa ja heidän tarjoamaan liikkumatilaan. ==Fuusiointi ja sen jälkeinen toiminta Pajusaaressa == Rivi 79 ⟶ 84: {{Multicol\|80%}} * Kauppaneuvos [[Albert Oskar Snellman]], toimitusjohtaja 1893-1894 * Kauppaneuvos [[Karl August Snellman]], toimitusjohtaja 1894-1918 * [[August Snellman]], toimitusjohtaja 1918-1922 * [[Herman Möller]], toimitusjohtaja 1923-1932

Ero sivun ”Kemi (yritys)” versioiden välillä