Ero sivun ”Kemi (yritys)” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→Sodan ja sodan jälkeinen aika: Linkkien täsmennys |
Viitteitä lisää + kuva 7.10.1944 |
||
Rivi 39:
Sulfiittiselluloosatehtaan rakentamisen mahdollisti [[Metsähallitus|Metsähallituksen]] kanssa [[1913]] tehty 30 vuoden mittainen hakkuusopimus miljoonasta pinokuutiometristä kuusipuuta. Seuraavaksi valmistui [[1927]] sulfaattiselluloosatehdas, joka käytti mäntypuuta raaka-aineena. Kemi-yhtiöllä olikin tietoinen pyrkimys vähentää suhdanneherkän sahaustoiminnan osuutta yhtiön liikevaihdoista. Tätä strategiaa lähti toteuttamaan uusi toimitusjohtaja Möller, joka johti yritystä 1923-32.
Tilanne 1930-luvun alussa oli haasteellinen niin mekaanisen kuin kemiallisen metsäteollisuuden puolella. Sahauksessa markkinoille oli tullut Neuvostoliitto painaen myyntihintoja alas. Sellutuotteilla oli myös lamasta aiheutuvia myyntiongelmia. Kemi-yhtiöön hallitukseen nousi 1930-luvun alussa merkittävä yhtiön omistaja [[Rudolf Walden|kenraalimajuri Walden]], joka sellukaupan asiantuntijana vaikutti toimitusjohtaja Möllerin toimintaan. Walden edusti yhtiökokouksissa valtakirjalla myös toista merkittävää omistajaa kenraali [[Mannerheim]]ia, jonka veljentytär oli naimisissa Reinhold Weckmanin pojan [[Björn Weckman]]in kanssa. Waldenin tulo yhtiön hallitukseen muutti näin Möllerin asemaa toimitusjohtajana. Möller irtisanoutui tehtävästään vuoden 1932 alussa.<ref>Virtanen, 1993, s.181-183</ref>
[[Kuva:Kemi Oy Former Headquarters 20111008.JPG|thumb|250px|Entisen Kemi Oy:n pääkonttori Karihaarassa Kemissä. Rakennuksen suunnitteli arkkitehti [[W.G. Palmqvist]] ja se valmistui 1936.]]Möllerin seuraaja Kemi-yhtiön toimitusjohtajana oli [[Karl Erik Ekholm]] - yhtiön hallituksessa toimineen kenraalimajuri Waldenin ehdokas. Hänen aikanaan, joka kesti vuoteen 1937, uudistettiin Karihaaran saha perusteellisesti. Siinä yhteydessä tehostettiin myös sahan ja sellutehtaan yhteistoimintaa. Sellutehtaan yli-insinöörinä oli alusta eli vuodesta 1915 alkaen toiminut [[Gustaf Adolf Finne]], joka luopui tehtävistään vuoden 1933 aikana. Seuraajaksi tuli Reinhold Weckmanin poika [[Stig Weckman]]. Kemialliseen teollisuuteen tehtiin investointeja mm. [[Kone- ja Siltarakennus|Kone ja Silta Oy]] toimitti selluloosatehtaalle kaksi Kamyr-kuivauskonetta vuosina 1933-1936. Molemmat koneet olivat 3200 mm leveitä. Merkittävänä käännekohtana yhtiössä oli vuosi 1934. Silloin sellutehtaiden voitto oli ensi kerran suurempi kuin sahojen. Sellutehtaiden liikevaihto oli jo vuonna 1932 ollut suurempi kuin sahojen.
Rivi 45:
Sahausta oli lisätty 1930-luvun alussa Karihaarassa korvaamalla tulipalossa tuhoutuneen Röyttän tuotanto. Ruotsin Haaparannalla ollut Sandvikin saha oli myyty 1930. Karihaaran sahan uudistuksen tuloksena siitä tuli Euroopan suurin saha vuoden 1936 lopulla. Sahaus keskittyi lopullisesti Karihaaraan, kun Laitakarin saha lopetettiin vuonna 1939. Kaikkinensa 1930-luvun loppupuolisko oli yhtiön taloudellisen vahvistumisen aikaa niin mekaanisen kuin kemiallisen teollisuuden puolella. Pääkonttorin valmistuminen helmikuussa 1936 ilmensi myös yhtiön ulkoista arvovaltaa. Helsingin pörssissä Kemi-yhtiön osake on arvioitu olleen vuosins 1936-1938 keskimääräistä selvästi kiinnostavampi sijoituskohde sekä koko teollisuuden että metsäteollisuuden osakkeiden joukossa.
K.E. Ekholm kutsuttiin vuonna 1937 [[Kymiyhtiö]]n toimitusjohtajaksi, ja hän jätti Kemi-yhtiön kesäkuussa 1937. Hänet valittiin sittemmin Kemi-yhtiön hallitukseen aina vuoteen 1952 asti. Uudeksi toimitusjohtajaksi nousi Snellmanien kauppahuoneen jälkeläinen tekniikan tohtori Stig Weckman, joka äitinsä puolelta oli Snellmaneja. Hän oli tullut yhtiön palvelukseen vuonna 1932, ja hän oli ollut tiiviisti mukana yhtiön sellutuotannon kehittämisessä. Samassa yhteydessä hallituksen puheenjohtajaksi nousi entinen toimitusjohtaja, Stig Weckmanin serkku August Snellman. Kemi-yhtiön johtopaikat olivat näin J. W. Snellman G:sonin perillisten hallussa.<ref>Virtanen, 1993, s.183-189</ref>
== Sodan ja sodan jälkeinen aika ==
Syyskuussa 1939 alkanut maailmansota Saksan hyökkäyksellä Puolaan katkaisi kauppareitit. Sahatavaran toimitukset päämarkkinoille olivat käytännössä poikki. Polttoainehuollon vuoksi [[puolustusneuvosto]] aloitti keskustelut sulfiittiteollisuuden kanssa [[sprii]]n tuotannon lisäämisestä. Kemi-yhtiössä spriihanke käsiteltiin yhtiön hallituksessa lokakuussa 1939. Spriitehtaan rakentamiseen päästiin helmikuussa 1941. [[Talvisota|Talvisodan]] aikana [[puolustusministeriö]]n toimeksiannosta alettiin Kemissä sorvata kranaatteja, joiden valmistus siirtyi
Sahatavaran tuotanto supistui sotavuosina 1939-1945 ollen 100-130 000 kuutiota eli sahatavaran tuotanto oli karkeasti 40% huippuvuoden 1937 tuotannosta. Sulfiittitehtaan käynti oli sotavuosina katkonaista. Pisin yhtäjaksoinen tuootantoseisokki kesti marraskuussa 1941 loka-marraskuun vaihteeseen 1943, jolloin tehdas käynnistettiin viranomaisten vaatiman spriituotannon aloittamiseksi. Sulfaattitehtaan käynti oli säännöllisempää, mutta senkin tuotanto jäi noin puoleen rauhan aikaisesta.<ref>Virtanen, 1993, s.213</ref>
Sodan aikana kemiallisen teollisuuden sivutuotteet saivat merkittävämmän roolin yhtiön toiminnassa. Sulfaattitehtaan sivutuotteet mäntyöljy ja tärpätti käytettiin omaan jatkojalostukseen, josta syntyi ns. Hako-tuotteita [[maaliöljy]]nä, [[voiteluöljy]]nä, [[paperiliima]]na. [[Rehusellu]]a, jota toimitettiin Saksaan, voidaan pitää myös jatkojalosteena. [[Puolustusministeriö]] oli myös uuden tuotteen, elementtivalmisteisten [[parakki|puuparakkien]], rakentamisen käynnistäjänä. Syyskuussa 1940 Kemi-yhtiö sai ensimmäisen toimituksen valmistaa miehistöparakkeja [[Wehrmacht|Saksan armeija]]lle [[Pohjois-Norja]]an. Sodan jälkeen taloja valmistettiin [[jälleenrakennus|jälleenrakennuksen]] tarpeisiin sekä Neuvostoliiton vientiin ja [[Suomen sotakorvaukset|sotakorvauksiin]]. Puutalot olivat ainoa sota-ajan tuote, joka yksinään pystyi kilpailemaan merkityksellään Kemi-yhtiön perinteisten tuotteiden kanssa.<ref>Virtanen, 1993, s.207-213</ref> [[Sakari Virtanen]] tiivistää sota-ajan merkityksen yhtiöhistoriikissaan seuraavasti<ref>Virtanen, 1993, s.212</ref>: {{Sitaatti|Vaikka muiden uusien tuotteiden yhteinen osuus suurimmillaankin jäi alle kymmeneen prosenttiin yhtiön liikevaihdosta, niillä epäilemättä oli taloudellista merkitystä suurempi henkinen merkitys raskaina sotavuosina. Ne osoittivat, ettei yhtiö ollut täysin riippuvainen perinteisistä tuotteistaan ja markkinoistaan. Samalla ne oikeastaan ensimmäisen kerran kytkivät puhtaana vientiyrityksenä toimineen Kemi-yhtiön kotimarkkinoihin. Uutta yhtiön johdolle oli myös tiivis yhteydenpito viranomaisiin.}}
[[Tiedosto:Kemi and bombing 7.10.1944 - Lappland war.jpg|thumb|240px|Kemissä palaa 7. lokakuuta 1944. Taustalla keskellä Pajusaaren massatehdas, jota saksalainen tykistö paraillaan tulittaa. ]]
[[Talvisota|Talvi-]] ja [[Jatkosota|jatkosodan]] aikana Kemi ja Pajusaaren tehtaat eivät joutuneet pommituksen kohteeksi. Tilanne oli aivan toinen lokakuun alussa 1944 käynnistyneiden [[Lapin sota|Lapin sodan]] taistelujen aikaan. Lokakuun 5. päivä [[Lothar Rendulic|saksalaisten joukkojen komentaja]] määräsi mm. Pajusaaren selluloosatehtaat ja puuvarastot ehdottomasti hävitettäväksi. Suomalaiset olivat tuoneet syyskuussa ns. [[Taisteluosasto Pennanen|osasto Pennasen]] Pajusaaren ja [[Veitsiluoto|Veitsiluodon]] tehtaiden suojaksi. Lokakuun 7. ja 8. päivä käydyt taisteluissa tehdasalueet vaurioituvat, mutta säästyivät täydelliseltä tuholta.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Ahto, Sampo | Nimeke = Aseveljet vastakkain - Lapin sota 1944--1945 | Vuosi = 1979 | Luku = Luku V - Sota | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Kirjayhtymä | Sivu = 215 | Isbn = 951-26-1726-9 }}</ref>
| |||