Ero sivun ”Monte-Criston kreivi” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Dexbot (keskustelu | muokkaukset)
p Removing Link GA template (handled by wikidata) - The interwiki article is not good
Rivi 40:
Monte-Cristo esiintyy eri henkilöllisyyksillä kuten ''[[apotti]] Busonina'', ''lordi Wilmorena'' ja ''Sindbad Merenkulkija''. Hän muuttaa Pariisiin, jossa hänen vihamiehensä ovat päässeet arvostettuun asemaan. Monte-Criston tunnistaa vain entinen kihlattu Mercedes, joka on nyt Fernandin vaimo. Fernand on arvostettu kreivi Morcerf sekä [[Ranskan päärit|pääri]], Danglars menestyvä pankkiiri ja de Villefort kuninkaallinen [[prokuraattori]] (= [[yleinen syyttäjä]]).
 
Toimittaessaan kostoa loppuun kreivi ilmiantaa aina itsensä vihamiehilleen. Fernandille hän esiintyy Dantèsin merimiespuvussa, ja tämä ampuu itsensä. Apurin puukotettua Caderoussen kreivi sanoo hänelle: "Olen vain köyhä merimies, jonka isä kuoli nälkään sinun vuoksesi." Caderousse tunnistaa hänet viime hetkellä ennen kuolemaansa. Fernand eli kreivi Morcerf paljastuu petturiksi ja murhaajaksi ja tappaa itsensä. Danglars ja Villefort eivät kuole, mutta ensimmäinen menettää rahansa ja toinen vaimonsa, poikansa ja järkensä.
 
Monte-Cristo uskoo olevansa oikeutettu rankaisemaan – "Jumalan ruoska kuten [[Attila]]" – ja yhteiskunnan lakien ulkopuolella. Hän sanoo, että tuomioista eli "luonnollisesta tuomitsemisesta huolehtivat ne, joille Jumala on antanut siunauksensa", hän myös pitää itseään yhtenä näistä. Kirja päättyy Villefortin tyttärelle Valentinelle ja Maximilien Morrelille osoitettuun kirjeeseen, jossa kreivi myöntää olleensa väärässä asettuessaan Jumalan asemaan ja kirjoittaa, että "kaikki inhimillinen viisaus sisältyy näihin kahteen sanaan: Odota ja toivo!" Morrel ja aluksi toiselle kihlattu Valentine saavat toisensa ja myös Monte-Cristo löytää uuden onnen Haydéen seurassa.