Ero sivun ”Chinchilla” versioiden välillä

Chinchilla on hämärä- ja yöeläin, joka torkkuu päivisin ja vilkastuu alkuillasta. Aamuhämäränkin aikaan chinchilla on vilkkaimmillaan. Parasta seurusteluaikaa on silloin, kun eläin on illalla/yöllä/aamulla hereillä. Sille pitää suoda sen oma vuorokausirytmi. Mikäli chinchillaa toistuvasti häiritään kesken sen unien, se saattaa stressaantua ja stressi saattaa aiheuttaa sairauksia. Uroksen ja naaraan välillä ei ole luonne-eroja. Luonne saattaa määräytyä pitkälti sen perusteella, kuinka paljon chinchillaa käsitellään sen ollessa poikanen, ts. paljonko se on kontaktissa ihmisen kanssa. Mikäli eläin on kasvattajalta, joka on rakentanut kunnon pohjan luottamukselle, eläin on todennäköisesti kesympi kuin esimerkiksi tarhalta kotoisin oleva yksilö. Tietysti perintötekijöilläkin on oma osansa luonteen muodostuksessa.

Chinchillat pitävät hyppelystä ja ahtaista paikoista, joihin kaivautua. Chinchilloiden tiedetään menneen jopa asunnon lattian alle, kiinteiden kaapistoiden taakse jne. joten on syytä valvoa aina, ettei eläin pääse paikkaan, josta sitä on vaikea saada pois. Jotkut yksilöt ovat pudonneet wc-pyttyyn, josta ne eivät välttämättä omin avuin pääse ylös. Chinchilla ei osaa uida. Veteen joutuessaan sen keuhkoihin saattaa mennä vettä, jolloin eläin hukkuu. Uteliaana ja ketteränä liikkujana chinchilla saattaa pudota akvaarioonkin, ellei akvaariota ole peitetty. Juoksutuksen aikaan on syytä pitää ikkunat suljettuna, koska chinchilla pienestä koostaan huolimatta hyppää melkoisen korkealle. Sillä on kanin tapaan vahvat takajalat, joilla ponnistaa.Sähköjohdot ovat myös riskitekijä jyrsijälle. Chinchillaa on hyvin vaikea saada oppimaan, etteivät sähköjohdot ole sille sopivaa jyrsittävää. Sähköjohtoa jyrsiessään eläin saattaa menehtyä sähköiskun seurauksena. Huonekasvitkin saattavat maistua chinchillalle. Se ei erota, onko kasvi myrkyllinen vai ei.

Chinchillan uloste on kuivaa ja pientä. Terveen chinchillan papanat ovat tasamuotoisia, ei kurttuisia tms., tosin niin sanotut "yöpapanat" ovat mahdollisesti pehmeämpiä. Niitä chinchilla syö samaan tapaan kuin esimerkiksi lemmikkikani, suoraan peräaukon suulta. Tämä on chinchillalle ominaista käytöstä, eikä sitä ole syytä ihmetellä. Yöpapanoiksi kutsutut papanat ovat tärkeitä mm. eläimen ruoansulatukselle sekä oikeanlaisen bakteeritasapainon säilyttämiselle suolistossa.

Chinchillan hampaat kasvavat koko sen elämän ajan ja ne jyrsivät esimerkiksi siporex-kiveä (= kevytbetonia) ja oksia pitääkseen hampaat riittävän lyhyinä. Puulajeista käy esim. omenapuu, kunhan puu on myrkyttämätöntä, huolellisesti pesty ja kuivatettu ennen chinchillalle antamista. Tuore puu ei sovellu chinchillan herkälle vatsalle. Mikäli tuoretta puuta antaa, chinchilla saattaa sairastua ripuliin, joka pahimmillaan saattaa koitua eläimen kohtaloksi. Chinchillan jyrsittäväksi ei pidä antaa kuusta tai mäntyä, sillä ne eivät ole soveltuvia puulajeja mm. pihkan vuoksi.

Chinchilla hoitaa turkkiaan pyörimällä hiekassa. Chinchillat eivät kylve vedessä eikä niitä ei myöskään koskaan pestä vedellä. Lemmikeille omistaja järjestää erikseen hiekkakylpyjä. N. 3-6 krt viikossa on hyvä määrä kylvetyksille, kunhan tarkkailee eläimen korvia ja käpäliä, etteivät ne pääse kuivumaan. Käpälien kuivuessa on syytä rasvata niitä hajustamattomalla perusvoiteella kuten Erioililla. Mikäli huomaat eläimen tassujen, tai korvien kuivuvan liian taajoista kylvetyskerroista, on kylpykertojen määrää viikossa syytä harventaa. Hyviä hiekkamerkkejä on esim. Carrera ja Wittemolen. Chinchillalle hiekkaa hankkiessa, on varmistettava, että kyseessä on nimenomaan chinchillan oma kylpyhiekka, joka ei sisällä kvartsia!.

Useimmiten, mikäli ennen seurallisuudestaan tunnettu eläin alkaa olla vetäytyvä, on syytä epäillä, että eläin on sairas. On tärkeää, että mahdollisessa sairaustapauksessa eläin saa nopeasti hoitoa. Chinchilla saattaa suhteellisen nopeasti mennä huonoon kuntoon ilman asianmukaista hoitoa. Tällöin puhutaan muutamasta päivästä, joka jo on eläimen kannalta kohtalokas.

Mikäli eläin tarvitsee nukutusta johonkin toimenpiteeseen, kuten esim. kastraatioon, on syytä varmistua siitä, että eläinlääkäri on asiansa osaava. Chinchilla tarvitsee ainoastaan n. kymmenesosan nukutusainetta verrattuna siihen, miten paljon yleensä samankokoinen eläin nukutusainetta tarvitsisi. Mikäli eläinlääkäri ei osaa toimia oikein, on syytä turvautua konsultaatio-apuun sellaiselta eläinlääkäriasemalta, jossa on useasti hoidettu lajia onnistunein tuloksin. Mikäli eläinlääkäri nukuttaa eläimen liian suurella lääkemäärällä, eläin saattaa menehtyä.