Ero sivun ”8,8 cm FlaK 18” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Coen (keskustelu | muokkaukset)
Ei muokkausyhteenvetoa
p -toimesta
Rivi 4:
 
== Suunnittelu ja mallit ==
Tykin suunnittelutyösuunnittelutyön alkoialoittivat saksalaisen [[Krupp]]in tehtaan insinöörien toimestainsinöörit ruotsalaisen [[Bofors]]in tiloissa Ruotsissa 1920-luvun lopussa. Tällainen järjestely oli tarpeen [[Versailles’n rauha]]nsopimuksen Saksan ilmatorjunta-aseistukselle asettamien rajoitusten takia. Samasta syystä tykin ensimmäisen mallinumero on hämäystarkoituksessa 18, vaikka se suunniteltiin 1920- ja 1930-lukujen taitteessa. [[Kaliiperi]] oli perinteinen saksalainen 88 millimetriä, jota oli käytetty jo [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisen maailmansodan]] aikaisissa saksalaisissa ilmatorjuntatykeissä. Tykin ensimmäisen mallin, 8,8 cm FlaK 18:n prototyypit valmistettiin vuonna 1931. Vuonna 1932 katsottiin Saksalla jälleen olevan oikeus varustautua ja suunnittelutyö saatettiin loppuun ilmeisesti Saksan maaperällä vuoteen 1933 mennessä, jolloin sarjatuotanto alkoi. Tykin hinnaksi on alkuperäisdokumenteissa mainittu 31 750 [[Reichsmark]]ia.
 
Tulikasteensa 8,8 cm Flak 18 sai [[Espanjan sisällissota|Espanjan sisällissodassa]], jossa saksalaisten [[Legion Condor]]illa oli jonkin verran näitä tykkejä käytössään. 8,8 cm FlaK 18 osoittautui pian parhaaksi saksalaisten ilmatorjuntatykeistä, ja myös erinomaiseksi [[panssariajoneuvo]]jen tuhoamiseen pitkän matkan päästä. Tykin suuri massa merkitsi kuitenkin sitä, että sen vetämiseen tarvittiin raskas ajoneuvo. Panssaroimattomasta [[SdKfz 7|Sd. Kfz. 7]] -puolitelatraktorista tuli suosittu vetäjä. Kokemusten perusteella 8,8 cm FlaK 18:sta tehtiin parannettu malli, Flak 36, jossa useiden osien valmistusmenetelmät olivat aiempaa paremmin massatuotantoon sopivia. Tykissä oli myös uusi sisusputki, jossa putken kuluessa ei tarvinnut välttämättä vaihtaa koko putkea, vaan ainoastaan sisusputken kuluneet osat. Lisäksi lavettiin tehtiin pieniä muutoksia. Tästä versiosta kehitettiin 1940-luvun alussa saksalaisen raskaan [[Tiger]]-panssarivaunun [[88 mm KwK 36 L/56 panssarivaunukanuuna]]. Flak 36:sta seuraava ja viimeinen malli oli Flak 37. Tässä mallissa tärkeimpänä erona oli Flak 36:een se että ampuma-arvojen välittämiseen käytetty välitinjärjestelmä oli vaihdettu uuteen, parempaan malliin nimeltä Übertragungsgerät 37. Tykin kaikki kolme eri versiota käyttivät samoja ampumatarvikkeita ja niiden osat, putkia myöten, olivat pääsääntöisesti keskenään vaihtokelpoisia. Koska asetta käytettiin sodan aikana hyvin usein myös pinta-ammuntaan, alettiin kaikkiin tykin eri versioihin asentaa suojakilpiä. Jo mainittujen mallien lisäksi Flak 37:n lavetille valmistettiin tilapäisratkaisuna vähäisiä määriä 8,8 cm Flak 41:n 74 kaliiperia pitkällä putkella varustettua versiota nimeltä 8,8 cm Flak 37/41. Tämä ase käytti kuitenkin erilaisia, pidempihylsyisiä ja tehokkaampia ampumatarvikkeita.