Versio 8. syyskuuta 2014 kello 16.29 muokkaa Dexbot (keskustelu \| muokkaukset) 26 006 muokkausta p Removing Link FA template (handled by wikidata) ← Vanhempi muutos		Versio 15. tammikuuta 2015 kello 01.51 muokkaa kumoa Kuriuss (keskustelu \| muokkaukset) automaattiseulotut käyttäjät 8 009 muokkausta pEi muokkausyhteenvetoa Merkkaus: Visuaalinen muokkaus Uudempi muutos →
Rivi 2: {{lähteetön\|vain yksi viite}} [[Kuva:Hw-pompey.jpg\|thumb\|Pompeius]] '''Gnaeus Pompeius Magnus''' ([[29. syyskuuta]] [[106 eaa.]] – [[29. syyskuuta]] [[48 eaa.]]) oli [[Rooman valtakunta\|roomalainen]] sotapäällikkö. Hän yritti voittaa [[Julius Caesar]]in tasavallan lopunaikojen valtataisteluissa, mutta hänet lyötiin seuranneessa sisällissodassa. Lopulta [[Ptolemaios XIII]] murhasi hänet Egyptissä. == Varhaisemmat vaiheet == Pompeius syntyi senaattoriperheeseen pohjois-italialaisessa [[Piceneum]]in kaupungissa. Pompeiuksen suku ei ollut perinteisiä valtasukuja, mutta hänen isänsä [[Gnaeus Pompeius Strabo]] oli kuitenkin edennyt tasaisesti [[cursus honorum\|virkaurallaan]]. Hänet oli valittu [[kvestori]]ksi [[104 eaa.]], [[preettori]]ksi [[92 eaa.]] ja [[diktaattori]] [[Marius\|Mariuksen]] tuella konsuliksi vuonna [[89 eaa.]] Hänen isänsä kuoli [[87 eaa.]] [[Marius\|Mariuksen]] ja [[Sulla]]n välisessä konfliktissa. Pompeiuksesta tuli nyt sukunsa pää. Pompeiuksen piti pysytellä seuraavat vuodet taustalla Mariuksen kannattajien hallitessa Italiaa. == Sotilaana == Pompeius liittyi ratsuväkeen 17-vuotiaana. Hän taisteli [[Marcus Tullius Cicero]]n kanssa, joka oli Pompeiusta muutaman kuukauden vanhempi. Vuonna [[84 eaa.]] kävi ilmi, että [[Sulla]] oli palaamassa Italiaan sotaretkiltään, ja Pompeius palasi kotiseudulleen. Hän kokosi kolme hänen isälleen uskollista legioonaa ja asettui Sullan puolelle, kun tämä palasi Kreikasta [[83 eaa.]] Sulla keksi nopeasti käyttöä näille legioonille Rooman sisäisissä valtataistoissa. Pompeius sai Sullalta [[imperaattori]]n arvonimen 23-vuotiaana. Liittonsa takeeksi Pompeius erosi vaimostaan ja nai Sullan ottotyttären, joka tosin oli raskaana edelliselle miehelleen. Pompeius oli rikas, taidokas, kunnianhimoinen ja hänellä oli hallussaan legioonia. Hänen nuori ikänsä kuitenkin esti poliittisen viran tavoittelun. Sotatoimien päätyttyä Italiassa Pompeius taisteli hyvällä menestyksellä Sullan puolella Sisiliassa ja Afrikassa vuosina 82–81 eaa. Sisilian saaminen takaisin Sullan hallintaan oli tärkeää, sillä saari oli tuolloin merkittävä viljantuottaja. Afrikassa hänen joukkonsa huusivat hänet [[imperaattori]]ksi. Pompeiukselle annettiin viehättävä lempinimi "teiniteurastaja" (''adulescentulus carnifex'') kuvaamaan hänen julmaa tehokkuuttaan Mariuksen kannattajien tuhoamisessa. Pompeiuksen palatessa Roomaan kansa iloitsi. Sulla antoi hänelle lisänimen (''[[Roomalainen nimi\|cognomen]]'') ''Magnus'', Suuri. Sullan mielestä tämä lisänimi tosin saattoi olla lähinnä hyvä vitsi. Rivi 26: Pompeius lähetettiin [[67 eaa.]] [[Vähä-Aasia\|Vähään-Aasiaan]] tehtävänään merirosvouksen lopettaminen Välimerellä. Nimitystä edelsi jälleen poliittinen peli Roomassa, joka kuitenkin kääntyi Pompeiuksen eduksi. Pompeius retki oli menestys ja hän onnistui karkottamaan merirosvot muutamassa kuukaudessa. [[66 eaa.]] Pompeius valittiin poissa olevana johtamaan sotaa [[Pontos\|Pontoksen]] kuningasta [[Mithridates VI\| Mithridates VI:tä]] vastaan. Lakia ehdotti tribuuni [[Gaius Manilius]] ja sitä kannatti myös [[Cicero]], jonka puhe aiheesta on säilynyt nykypäiviin saakka. Aristokraatit luonnollisesti vastustivat. Sotaretkellä Pontoksesta ja Syyriasta tuli Rooman provinsseja. Pompeius valtasi myös [[Jerusalem]]in ja tunkeutui Jerusalemin temppeliin. Pompeius laajensi Rooman vaikutusvaltaa kauas Lähi-itään aina [[Mustameri\|Mustallemerelle]] ja [[Kaukasus\|Kaukasukselle]] asti. Pompeiuksen sotasaaliin sanotaan olleen mittaamattoman suuri. Myös Rooman valtakunnan väkiluku kasvoi huomattavasti Pompeiuksen valloitusten seurauksena. == Ensimmäinen triumviraatti == Rivi 34: Pompeius palasi [[Rooma]]an vuonna 62 eaa. Hän vietti kolmannen [[triumfi]]n [[Aleksanteri Suuri\|Aleksanteri Suuren]] puvussa, idän valloittaja kun oli. Triumfia seurasivat suuret juhlat ja Pompeius jakoi runsaasti lahjoituksia. Pompeius oli kuitenkin ollut poissa Roomasta jo viisi vuotta, ja moni asia oli ehtinyt muuttua. Caesarin tähti oli nousussa. [[Catilina]]n epäonninen salaliitto oli kukistettu. Cicero oli kuitenkin ongelmissa, kun [[Clodius]] klienttijengeineen vainosi häntä taukoamatta. Pompeiukselle koitui monia huolia. Hän oli luvannut veteraaneilleen maata, mutta senaatti ei ollut sitä halukas antamaan. Senaatin optimaatit harasivat muutenkin vastaan. Pompeius joutui etsimään itselleen liittolaisia. Hän ajautui liittoon Crassuksen kanssa miesten välisestä epäluottamuksesta huolimatta. Mukaan tuli myös Hispaniasta palannut [[Julius Caesar]], joka havitteli konsuliksi vuonna [[59 eaa.]] Caesar kutsui Crassuksen ja Pompeiuksen salaiseen kokoukseen vuonna 60 eaa. Miehet tekivät sopimuksen vallan jakamisesta. Crassus sai [[Syyria]]n. Caesar sai [[Gallia]]n. Pompeius sai jatkaa Hispanian hallitsemista, mutta pysyi kuitenkin Roomassa valvomassa viljanjakelua. Tämä jälkikäteen [[ensimmäinen triumviraatti\|ensimmäiseksi triumviraatiksi]] nimetty liitto mahdollisti päätösten hyväksymisen senaatissa ja kansankokouksessa. Pompeius sai veteraaneilleen havittelemansa maat, mutta myös uuden vaimon Caesarin tyttärestä. Triumviraatti oli kuitenkin heikolla pohjalla. [[Optimaatit]] eivät olleet antaneet anteeksi Pompeiukselle, joka ei ollut puolustanut [[Cicero]]a [[Clodius\|Clodiuksen]] toimilta. Cicero, palattuaan maanpaosta [[57 eaa.]] pyrki kuitenkin tyynnyttelemään tilannetta. Plutarkhos kertoo myös huhuista, joiden mukaan Pompeiusta olisi tässä vaiheessa kiinnostanut politiikkaa enemmän hänen nuori vaimonsa ja muut kotiasiat. Vuonna [[56 eaa.]] triumvirien välit rakoilivat jo selvästi, mutta miehet vahvistivat liittonsa salaisessa tapaamisessa. He sopivat, että Caesar jatkaisi Galliassa vielä viisi vuotta ja Pompeius ja Crassus olisivat seuraavan vuoden konsulit. Pompeiuksen ja Crassuksen valinta konsuleiksi onnistui, mutta heitä vastustavien joukko oli voimistunut. Valinta vaati taakseen ennennäkemättömän määrän lahjontaa ja poliittista korruptiota. Triumvirien väliset siteet alkoivat murentua lisää. Pompeiuksen vaimo Julia, [[Julius Caesar]]in ainoa tytär kuoli vuonna 54 eaa. Crassus kuoli myöhemmin samana vuonna, kun [[parthia]]laiset tuhosivat hänen armeijansa idässä. Caesar nautti poliittisesta nosteesta, kun hänen kansansuosionsa jatkoi kasvuaan. Caesar pyrki uusimaan liittonsa Pompeiuksen kanssa tarjoamalla tälle vaimoksi siskontyttöään Octaviaa, joka oli tulevan keisarin [[Augustus\|Augustuksen]] sisar. Pompeius avioitui kuitenkin Metellus Scipion, joka oli eräs Caesarin vihamiehistä, tyttären Cornelian kanssa vuonna 52 eaa. Ilmeisesti optimaatit olivat todenneet Pompeiuksen pienemmäksi pahaksi ja hakivat nyt liittoa hänen kanssaan. Samana vuonna [[Curia]] poltettiin ja [[Clodius]] murhattiin. Senaatti pyysi Pompeiusta palauttamaan järjestyksen, minkä hän tekikin armottomalla tarmolla. Senaatti etsi nyt epätoivoisesti tapaa olla tekemättä Pompeiuksesta diktaattoria. Se päättikin tehdä hänestä konsulin, toista konsulia ei nimitetty. Näin Pompeius sai laajat valtaoikeudet, joihin kuitenkin sisältyi yhä rajoituksia. Konsulina Pompeius sääti useita Caesarille haitallisia lakeja. Caesarin ja Pompeiuksen välit katkesivat lopullisesti vuonna 51 eaa., kun Pompeius teki selväksi, että Caesar ei voisi asettua ehdolle konsulinvaalissa, jos hän ei ensin luopuisi armeijoistaan. Tätä Caesar ei voinut tehdä, sillä silloin hän olisi ollut turvaton vastustajiaan vastaan. Konflikti oli väistämätön. == Kansalaissota == Rivi 48: [[Kuva:La Fuite de Pompée.jpg\|thumb\|Pompeius pakenee [[Farsaloksen taistelu]]n tappion jälkeen. [[Jean Fouquet]]'n kuvitusta, 1470–1475 jaa.]] {{Pääartikkeli\|[[Julius Caesarin kansalaissota]]}} Caesar sai kutsun senaatilta saapua ~~yksityshenkilönä~~yksityishenkilönä Roomaan vuonna 49 eaa. Caesar ei totellut käskyä luopua armeijastaan. Pompeius oli varma asemastaan. Hän oli sanonut:" Minun tarvitsee vain polkea maahan jalallani, ja armeijat kasvavat maasta". Caesar ylitti [[Rubikon]]in ja eteni Italiaan. Pompeiuksen piti jättää Rooma. Hän vetäytyi Etelä-Italiaan. Caesar saapui Roomaan ja sai haltuunsa sinne jääneen valtion kassan, mikä oli vakava takaisku Pompeiukselle. Pompeius ajatteli ilmeisesti, että hänen mahdollisuutensa vastustaa Caesaria olisivat parhaat idässä. Hän vetäytyi edelleen Kreikkaan mukanaan joukko konservatiiveja. Ratkaiseva [[Farsaloksen taistelu]] käytiin [[48 eaa.]]

Ero sivun ”Pompeius” versioiden välillä