Wikipedia

Ero sivun ”Uusi testamentti” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Arla (keskustelu | muokkaukset)
seulojat
39 162 muokkausta
p yl. wikiluokitus
Rivi 1:
{{hyvä}}
{{Kristinusko}}
'''Uusi testamentti''' on [[kristinusko]]n ohjeellinen tekstikokoelma eli [[kaanon]]. Kristittyjen mukaan se on kaksiosaisen [[Raamattu|Raamatun]] jälkimmäinen osa ja jatkoa [[Vanha testamentti|Vanhalle testamentille]].
 
Uusi testamentti sisältää 27 kirjaa. Sen [[evankeliumit|evankeliumeissa]] ([[koinee|kreikaksi]] ''euangelion'', suomeksi ”ilosanoma” tai ”hyvä sanoma”) keskitytään [[Jeesus|Jeesuksen]] opetuksiin, elämään, kuolemaan ja ylösnousemukseen. Evankeliumien lisäksi Uusi testamentti sisältää ensimmäisen kristillisen historiateoksen, kolmetoista apostoli [[Paavali (apostoli)|Paavali]]n kirjoittamaa kirjettä, kahdeksan niin sanottua yleistä kirjettä sekä yhden [[apokalypsi]]n eli ilmestyksen.
Rivi 29:
 
[[Jerusalemin toinen temppeli|Jerusalemin temppelin]] tuhoutuminen pakotti keskittämään monimuotoisen juutalaisuuden yhtenäisempään muotoon.<ref name="kristinuskonsynty3">Aejmelaeus 2000, s. 38.</ref> Ennen temppelin tuhoa Palestiinan juutalaisten joukossa oli viisi eri puoluetta tai ryhmää.<ref name="johdatusraamattuun12">Kuula, Nissinen & Riekkinen 2008, s. 191–198.</ref>
*[[Farisealaiset]] pyrkivät noudattamaan [[Toora|Mooseksen lakia]] mahdollisimman tarkasti. He vaalivat myös suullista perintöä, sillä farisealaisten mukaan Jumala oli ilmoittanut heille Mooseksen jälkeistä sanomaa. Tavallinen kansa arvosti farisealaisten hurskautta, ja Jerusalemin temppelituhon jälkeen heidän opetuksistaan tuli juutalaisuuden kantava voima.
*[[Saddukeukset]] olivat juutalaisen yhteiskunnan yläluokasta koostunut puolue. He pyrkivät pitämään mahdollisimman hyviä suhteita roomalaisiin, jotta temppelikultti ja muu elämä ei häiriintyisi. Jerusalemin temppelituhon myötä saddukeukset menettivät merkityksenä.
*[[Kuollutmeri|Kuolleenmeren]] lähellä asui eristäytynyt Qumranin yhteisö, joka on yhdistetty yleensä [[essealaiset|essealaisiin]]. Se suhtautui arvostelevasti Jerusalemin temppelikulttiin. Juutalaissotien myötä yhteisö tuhoutui, mutta nykyaikaan asti siitä on säilynyt [[Kuolleenmeren kääröt]].
Rivi 65:
Ensimmäisinä kaanonin aseman saavuttivat Paavalin kirjeet ja [[Evankeliumit|neljä evankeliumia]]. Lopullisesti Uusi testamentti -tekstikokoelma oli valmis neljänteen tai viidenteen vuosisataan mennessä. Uuden testamentin kaanonin, sellaisena kuin se nykyisin tunnetaan, luetteli ensimmäisenä [[Athanasios Aleksandrialainen|Pyhä Athanasios]], Aleksandrian piispa, kirkolleen osoitetussa kirjeessä vuonna [[367]].<ref name="johdatusraamattuun9">Kuula, Nissinen & Riekkinen 2008, s. 181–184.</ref>
 
Tämänkään jälkeen ei ollut täysin yhtenäistä kaanonia. Itäinen kirkko kyseenalaisti [[Ilmestyskirja]]n, ja läntinen kirkko vastaavasti epäröi [[Heprealaiskirje]]en [[kanonisointi]]a.<ref name="johdatusraamattuun9">Kuula, Nissinen & Riekkinen 2008, s. 181–184.</ref> Läntisen kirkon vastustuksen syynä oli kirjeen maininta siitä, ettei kasteen jälkeisiä syntejä voi saada enää anteeksi.<ref>Hepr. 6:4–8</ref><ref>Hepr. 10:26–27</ref><ref name="liljestrom1">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.teologia.fi/index.php?option=com_content&task=view&id=208&Itemid=16 | Nimeke = Miten Uuden testamentin kirjakokoelma syntyi? | Tekijä = Liljeström, Kenneth | Julkaisu = Teologia.fi | Ajankohta = 9. huhtikuuta 2007}}</ref>
 
=== Kaanonin ulkopuolinen kirjallisuus ===
Rivi 85:
Evankeliumit ovat Jeesuksen opetuksista, teoista, kuolemasta ja tyhjän haudan löytymisestä kertovia kirjoja.<ref name="johdatusraamattuun13">Kuula, Nissinen & Riekkinen, s. 199–200.</ref> Evankeliumikirjat koottiin jälkikäteen suullisen ja osittain kirjallisen perimätiedon pohjalta, ei silminnäkijöiden laatimina.<ref name="johdatusraamattuun14">Kuula, Nissinen & Riekkinen 2008, s. 201–202.</ref>
 
[[Markus (evankelista)|Markus]] aloittaa kirjansa sanalla evankeliumi, ilosanoma, tarkoittaen sillä Jeesuksesta julistamista, ei Jeesuksesta kertovia kirjoja. Myös [[Paavali]] kirjoitti tehtäväkseen julistaa evankeliumia, ilosanomaa, Jeesuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta.<ref>1. Kor. 15:1–4.</ref> Vasta toisella ja kolmannella vuosisadalla Jeesuksesta kertovat kirjat vakiintuivat evankeliumeiksi.<ref name="johdatusraamattuun6">Kuula, Nissinen & Riekkinen 2008, s. 199–200.</ref>
 
Uuteen testamenttiin kuuluvat evankeliumit ovat:
Rivi 161:
Apostolien tekojen kirjoittajaa on pidetty Paavalin matkakumppanina, koska hän kirjoittaa ajoittain me-muodossa. Toisaalta kirjoittaja katoaa ajoittain näyttämöltä ja jatkaa minä-muodossa. Kirjoittaja ei kerro mitään itsestään tai toimistaan matkakumppanina. Apostolien teoissa ei ole suoria merkkejä, että kirjoittaja olisi henkilökohtaisesti tuntenut Paavalin.<ref name="kuula1">Kuula 2001, s. 48-49.</ref>
 
Luukas ratkaisee kristinuskon suhtautumisen juutalaiseen lakiin eri tavalla kuin Paavali. Tämä on vääristänyt Apostolien tekojen kuvaa Paavalista. Luukkaan mukaan Mooseksen laki velvoittaa edelleen juutalaiskristittyjä.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible?chp=1&ref=Ap.+t.+15%3A1&rnd=1189176457150 | Nimeke = Apostolien teot 15 | Tekijä = | Selite = | Julkaisu =Raamattu | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = }}</ref> Tämä ei sovi yhteen Paavalin kirjeiden sanoman kanssa.<ref name="kuula3">Kuula 2001, s. 53-55.</ref> Luukas muokkasi kuvaa Paavalista teologisista ja julistuksellisista syistä. Luukas ihaili Paavalia ja loi kuvan silotellusta, itsevarmasta ja diplomaattisesta miehestä. Kuvaa eroaa Paavalin kirjeiden esittelemästä miehestä.<ref name="kuula3" />
 
== Johanneksen evankeliumi ==
Rivi 189:
=== Apostoli ja teologi Paavali ===
[[Kuva:Paul de tarse rembrandt.jpg|thumb|right|240px|Rembrandt, ''Paavali Tarsolainen'', 1635.]]
[[Paavali|Apostoli Paavali]] oli ensimmäisen kristillisen sukupolven merkittävin uskonoppinut. Hän julisti evankeliumia ja perusti seurakuntia kolmen vuosikymmenen ajan Rooman valtakunnan itäosiin. Paavalin toiminnan keskuksia olivat [[Antiokia]], [[Efesos]] ja [[Korintti]]. Hän piti yhteyttä perustamiinsa seurakuntiin kirjeitse ja työtovereiden välityksellä.<ref name="johdatusraamattuun27">Kuula, Nissinen & Riekkinen 2008, s. 251–253.</ref>
 
Paavalin kirjeet näyttivät suunnan kristinuskolle ja sen tulkinnalle. Hän otti etäisyyttä juutalaisiin tapoihin, joten myös pakanoiden oli helpompi kääntyä kristinuskoon. Paavalin kirjeitä kopioitiin ja leviteltiin laajalti. Antiikin maailman tyyliin tämä antoi monille kirjoittajille kimmokkeen laatia niin sanottuja [[pseudepigrafia|pseudepigrafisia]] kirjeitä eli kirjoittaa omaa tekstiä kuuluisamman Paavalin nimissä.<ref name="johdatusraamattuun27">Kuula, Nissinen & Riekkinen 2008, s. 251–253</ref>
 
Paavalin nimissä on laadittu 13 kirjettä, mutta yleisesti Paavalin aidoiksi kirjeiksi luetaan seitsemän tekstiä:<ref name="johdatusraamattuun27">Kuula, Nissinen & Riekkinen 2008, s. 251–253.</ref>
* [[Ensimmäinen kirje tessalonikalaisille]]
* [[Ensimmäinen kirje korinttilaisille]]
* [[Toinen kirje korinttilaisille]]
* [[Kirje galatalaisille]]
* [[Kirje roomalaisille]]
* [[Kirje filippiläisille]]
* [[Kirje Filemonille]]
Rivi 271:
 
== Katso myös ==
 
* [[Deuterokanoniset kirjat]]
* [[Paavius varhaiskirkossa ja myöhäisantiikin aikana]]
Rivi 297 ⟶ 296:
* [http://www.theologica.fi/evangelicatestimonia.html Varhaisten kristittyjen mainintoja neljän kanonisen evankeliumin synnystä]. T. Vuolteenahon sivusto.
 
[[Luokka:27 Kristinusko]]
[[Luokka:Uusi testamentti| ]]
[[Luokka:Raamatun kaanon]]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Uusi_testamentti”