Ero sivun ”Anoreksia nervosa” versioiden välillä

Anoreksia nervosa ei yleensä tarkoita ruokahalun puuttumista tai sen menetystä, vaan sitä sairastava saattaa suorastaan hekumoida ruokaan liittyvillä ajatuksilla, olla poikkeavan kiinnostunut ruuasta ja ruoka-aineista sekä taitava ruuanlaittajaruoanlaittaja.<ref name="keski-rahk 15"/> Laihuushäiriö alkaa tyypillisesti vähitellen<ref name="kasikirja"/>, kun nuori alkaa eri syistä säännöstellä, väistellä ja välttää syömistä.<ref name="keski-rahk"/>

Anoreksia nervosan keskimääräinen alkamisikä on Suomessa julkaistun [[seurantatutkimus|seurantatutkimuksen]] mukaan 17&nbsp;vuotta. Vaihtelu on kuitenkin suurta, sillä saman tutkimuksen nuorin oli 10-vuotias ja vanhin 35-vuotias sairauden alkaessa. Anoreksia nervosa ilmenee kuitenkin tavallisesti vaiheessa, jossa lapsuudesta siirrytään [[puberteetti]]in, usein 1414–16-16&nbsp;–vuotiaanavuotiaana. Tätä, kuten kaikkia syömishäiriöitä, esiintyy kuitenkin merkittävästi enemmän tytöillä kuin pojilla: tytöillä 10-1510–15 kertaa enemmän kuin pojilla. Koululaisilla tehdyt selvitykset viittaavat noin yhden joka 150:stä 14-1614–16-vuotiaasta tytöstä kärsivän anoreksia nervosasta.<ref name="nuorten"/>

Suomessa ei ole tehty varsinaisia esiintyvyysselvityksiä syömishäiriöistä, mutta käytännön kokemus osoittaa niiden yleistyneen.<ref name="nuorten"/> Samaan suuntaan viittaa Kouluterveys 1997&nbsp;-tutkimus, joka tehtiin kyselylomaketutkimuksena yläkoulujen 14-16&nbsp;14–16-vuotiaille oppilaille. Lomakkeiden antama tieto perustui oppilaiden omaan ilmoitukseen syömishäiriöistä, mutta annetut luvut ovat yllättävän korkeita ja ne saattavat viitata tietyntyyppisten syömishäiriöiden yleistymiseen myös Suomessa.<ref name="nuorten"/>

Anoreksia nervosaa sairastavien osuuden arvellaan olevan länsimaissa noin 0,1-11–1 % 15-2015–20-vuotiaista naisista.<ref name="suokas 308"/> Juuri tämän ikäisillä anoreksia nervosa on länsimaissa yleisintä: sairastuneista heitä on lähes kaikki (90-9590–95&nbsp;%). Yhdysvalloissa anoreksia nervosa on nuorten naisten kolmanneksi yleisin pitkäaikaissairaus. Anoreksia nervosaa tavataan kuitenkin myös miehillä, mutta kaikkiaan syömishäiriöiden johdosta hoidossa olevista vain noin 5-105–10&nbsp;% arvioidaan olevan miespuolisia.<ref>{{Verkkoviite | Osoite =http://www.edreferral.com/males_eating_disorders.htm | Nimeke =Males and Eating Disorders | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = |Ajankohta = | Julkaisupaikka = EdReferral.com| Julkaisija =International Eating Disorder Referral Organization | Luettu =24. helmikuuta 2013 | Kieli = {{en}}}}</ref><ref name="suokas 308"/>

Sairauteen liittyy kohonnut kuolleisuus, ja arviolta 10&nbsp;% anorektikoista kuolee sairautensa aiheuttamiin komplikaatioihin. Keskimääräinen sairastamisaika on 6-76–7&nbsp;vuotta. Joissakin tutkimuksissa on päädytty tulokseen, että anoreksia nervosaan liittyy nuorten naisten mielenterveyden häiriöistä suurin kuolleisuus. Siihen saattaa liittyä myös muita [[syömishäiriö]]itä, tyypillisimmin [[bulimia]]a ja [[ortoreksia]]a.{{lähde}}

Anoreksia nervosan hoitamisen ensimmäinen ongelma on diagnoosin tekeminen: potilaat saattavat olla pitkäänkin hoidossa esimerkiksi erilaisten vatsavaivojen vuoksi ennen kuin huomataan kiinnittää huomiota heidän ruokailutapoihinsa. Potilaat tulevat lääkärin luokse yleensä ystävien tai perheenjäsenten kehottamina, eikä heillä omasta mielestään ei ole hätää<ref name="riihonen 27"/> -– anoreksia kielletään jyrkästi.<ref name="riihonen 29"/>

Anoreksia nervosaa sairastavat nuoret kieltävät oireensa. Siksi heidän motivoimisensa ja ohjaamisensa hoitoon vaatii kärsivällisyyttä.<ref name="kasikirja"/> Anoreksia nervosa on yleensä pitkäaikainen ja monivaiheinen: syömishäiriöiden keskimääräinen sairausaika on 6—76–7&nbsp;vuotta. Uusiutumis- ja kroonistumisriskin vuoksi anoreksia nervosaa voidaan kutsua pitkäaikaissairaudeksi, mutta joskus se voi olla lyhytaikainen ja parantua ilman mainittavia toimenpiteitä.<ref name="suokas 306"/> Oireet eivät tavallisesti aiheuta heti vakavia vaurioita keholle.<ref name="keski-rahk 59"/>