Ero sivun ”Analyyttinen filosofia” versioiden välillä

=== Gottlob Frege ===

 

 

Frege oli näkemyksiltään puhdasoppinen [[Kantilaisuus|kantilainen]], jonka tarkoituksena oli tehdä korjaus [[Immanuel Kant]]in filosofiaan. Tämän korjauksen tuloksena syntyi moderni logiikka, perusta nykyiselle kielifilosofialle ja merkitysteorialle.

[[Kuva:Russell1907-2.jpg|thumb|Bertrand Russell]]

 

 

Russell ei ollut kiinnostunut Fregen teoriassa ilmausten "mielestä", vaan siitä mihin ilmaukset viittaavat. Hän esitti teoriansa 1905 julkaistussa artikkelissa ''[[On Denoting]]''. Russell löysi Fregen ajattelusta [[paradoksi]]n, jota on kutsuttu ns. [[Russellin paradoksi]]ksi. Russelin mukaan Fregen käsitys ilmausten jakamisesta merkitykseen ja viittauksen kohteisiin johti ristiriitaan logiikan perustavan lain, ristiriidan lain kanssa. Ristiriidan lain mukaan jokainen väite on joko tosi tai epätosi.

=== George Edward Moore ===

 

 

Moore esitti, että mikäli filosofisesta teoriasta löytyy terveen arkijärjen kanssa ristiriidassa olevia asioita, on vika todennäköisimmin filosofiassa. Moore vastusti idealististen filosofien tapaa kyseenalaistaa ulkomaailman, materian tai ruumiin olemassaolo. Näitä kyseenalaistuksia hän piti filosofisen "mielettömyyden huippuna". Moore vastusti erityisesti [[hegeliläisyys|hegeliläistä]] [[absoluuttinen idealismi|idealismia]].

Loogiset empiristit jakoivat muun muassa Fregen ja Wittgensteinin haaveen luoda loogisesti täydellinen kieli. Mielekkäät väitteet tuli pystyä kumoamaan tai todistamaan havainnolla. Tätä loogiset empiristit kutsuivat [[verifikationismi|verifikaatiomenetelmäksi]], jonka avulla metafysiikan perusongelmista tuli näennäisongelmia, joita ei voi koskaan ratkaista. Wienin piirin "vasemmistoa" edustava [[Otto Neurath]] arvosteli vahvasti metafysiikkaa. Hänen mukaansa kaikki mielekkäät väitteet tuli pystyä palauttamaan [[fysiikka|fysikaalisiksi]] väitteiksi, jotka puhuvat havaittavista ominaisuuksista.

 

 

Carnap lähestyi ongelmaa uudenlaisesta näkökulmasta ja kehitti "suvaitsevaisuuden periaatteen". Siinä missä Russell oli pyrkinyt palauttamaan epätodet väitteet "loogisen kieliopin vastaisiksi", Carnap ajatteli, että lause saattoi olla epätosi toisessa loogisessa kielessä, mutta ei toisessa. Carnapin mukaan suvaitsevaisuuden periaate tarkoitti sitä, että jokainen voi valita itse loogisen kielensä. Se, mikä kieli tuli hyväksyä oli riippuvainen käytännöstä. Valintaa säätelivät muun muassa tarkoituksenmukaisuus ja tehokkuus.

=== Alfred Tarski ===

 

 

Tarski jakoi kielen [[objektikieli|objektikieleen]] ja [[metakieli|metakieleen]]. Objektikieli on se, jonka lauseiden totuus on tarkasteltavan ja josta puhutaan, metakieli on se, jossa tarkastelu toteutuu. Tarski oli siinä mielessä Carnapin ajattelun kannalla, että lause saattoi olla totuutta toisessa kielessä, mutta ei toisessa. Tarskille totuus on aina totuutta jossakin tietyssä kielessä.

=== Karl Popper ===

 

 

Popper kehitti [[falsifikationismi|falsifikationismiksi]] kutsutun opin, jonka mukaan teoria on tieteellinen, jos se on mahdollista kumota. Teorian on tehtävä mahdolliseksi koe, jossa havainnot voivat kumota sen, mikäli teoria on virheellinen. Popper korosti ajattelussaan innovatiivisuutta ja virheellistenkin teorioiden esittämistä kumottaviksi. Vapaasti ja luovasti keksityt ajatukset takasivat tieteen kehityksen. Teorioita on koeteltava ankarasti.