Syyskuussa 1974 ilmoitettiin, että Yhdysvaltain presidentin [[Richard Nixon]]in ulko- ja turvallisuuspoliittinen neuvonantaja, myöhempi ulkoministeri [[Henry Kissinger]] oli henkilökohtaisesti johtanut Yhdysvaltain hallituksen talouspoliittista ohjelmaa Salvador Allenden hallitusta vastaan vuosina 1970–1973. Myös Yhdysvaltain tiedustelupalvelun [[CIA]]:n kerrottiin tukeneen Allenden vastaista oppositiota samoina vuosina ainakin kahdeksalla miljoonalla [[Yhdysvaltain dollari|dollarilla]].<ref> ''Mitä-Missä-Milloin 1976'', s. 11.</ref>
Virallisesti Suomi noudatti Chilen sotilasvallankaappaukseen nähden pidättyvää linjaa. Suomen asiainhoitajana Chilen pääkaupungissa Santiagossa toimi syksyllä 1973 [[HeikkiTapani Brotherus]], jonka toiminnasta kaappauksen tapahduttua saatiin uutta tietoa vuonna 2008. Brotherus ja hänen alaisensa, edustustosihteeri Ilkka Jaamala ottivat Suomen edustuston suojiin omalla vastuullaan ja vastoin esimiestensä ohjeita sotilasjuntan vainon kohteeksi joutuneita henkilöitä, joita he auttoivat turvaan paitsi Suomeen, varsin huomattavassa määrin myös Itä-Saksaan. Brotheruksen mukaan chileläisillä pakolaisilla ei ollut menemistä myöskään naapurimaihin, koska Etelä-Amerikan oikeistolaisten diktaattorien keskinäisen sopimuksen mukaan hallitusten vastustajia voitiin ottaa kiinni naapurimaissakin. Näin valtaosa chileläisistä pakolaisista päätyi Eurooppaan. Tapani Brotherus on maininnut Ruotsin Chilen-lähettilään, Chilen sotilasjunttaa suuresti ärsyttäneen Harald Edelstamin toiminnan olleen hänen tärkeimpänä innoittajanaan. Suomen ja Ruotsin ohella [[Norja]], [[Italia]] ja [[Itävalta]] auttoivat pakolaisia turvaan.<ref>[http://www.yle.fi/uutiset/elaman_hiljaisia_sankareita/5875374 Jaana Kanninen: Elämän hiljaisia sankareita. YLE Uutiset.]</ref>
