Ero sivun ”Saivo” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
pohjoissaameksi |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 1:
Saivo on pieni, syvä ja erikoisena pidetty järvi. Siihen ei tule yhtään jokea, eikä siitä lähde jokia. Siinä voi olla hyvin korkeat pahtaseinät. Ulkoisten seikkojen vuoksi saivot ovat vaikuttavia paikkoja luonnossa ja niistä kerrotaan lappilaisessa mytologiassa paljon mitä erilaisimpia tarinoita ja siihen liitetään kansanomaisia uskomuksia. Kun käsitellään saamelaisten uskomusmaailmaa, ei voida sivuuttaa heidän yhteyttä luontoon, jolloin mytologia ja käytäntö voivat nivoutua yhteen.
Saivoista on säilynyt kirjallisia kuvauksia 1800-luvun alkupuolelta, kun Lapissa toimineet papit tutustuivat alueen ihmisten tapoihin, elämäntyyliin ja uskomukseen. He keräsivät tietoa kansan maailmankuvasta ja raportoivat alueen tapahtumista esivallalle. He kuvailivat erittäin tarkasti seurakuntiensa oloja. Pappien tehtävänä oli kitkeä vanha taikausko, joten he olivat perehtyneet alueen luonnonuskontoon.
Samuli Paulaharjun 1900 -luvun alkupuolella keräämien tietojen mukaan saivojärvissä uskottiin olevan kaksinkertainen pohja. Tämä saattaa selittää toisinaan kalojen katoamista, kalaonnen kerrottiin kovasti vaihtelevan näissä järvissä.
Uskottiin, että saivolla kalastettaessa täytyy noudattaa hiljaisuuden sääntöä eli olla hiljaa ja kunnolla. Jos melusi, niin järven haltija saattoi suuttua, eikä antanut kaloja.
Saivo on monimuotoinen käsite, jota ei voida aukottomasti selvittää. Sanan alkuperää tutkittaessa esiintyy vaihteluja sen suhteen, mistä murteesta tai kielialueesta on kyse. Esimerkiksi Kuolassa saivo-tyyliset sanat tarkoittavat ilmansuuntaa. Saivo-sana voi olla peräisin vanhasta germaanisperäisestä järveä tarkoittavasta sanasta ”saiws”.
Lähde: Tikkanen, O. 2006. Saivojen salaisuus. Saivot osana saamelaisten maailmankuvaa. Tampereen yliopisto, historian laitos, pro Gradu –tutkielma.
'''Saivo''' (pohjoissaameksi ''sai'vâ'' (vanha ortografia), ''sáiva'' (nykyortografia)) [[saamelaiset|saamelaisen]] uskomuksen [[vainajala]], kuolleiden asuinpaikka. Saivossa asuvat vainajat olivat saivo-kansa. Saivo sijaitsi yleensä järven pohjassa olevan reiän toisella puolella. Pohjan alla, reiän toisella puolella oli toinen järvi, mutta ylösalaisin. Sen rannoilla asui ja eli saivo-kansa onnellista elämää, eläviin nähden päät alaspäin.
| |||