Ero sivun ”Lahottajasieni” versioiden välillä

[[Valkolaho]] saa nimensä puun pehmenemisen lisäksi tyypillisestä vaalentumisesta, jonka lisäksi puulla voi tavata [[sienirihma]]a ja [[itiöemä|itiöemiä]]. Mikäli valkolaho on puussa paikallista, sitä kutsutaan [[taskulaho]]ksi. Valkolaho edellyttää voimakkaiden [[ligniini]]ä pilkkovien entsyymien kuten [[lakkaasi]]en, [[oksidaasi]]en ja [[peroksidaasi]]en olemassaoloa. Ligniiniä eivät valkolahottajat kuitenkaan käytä ravinnokseen, vaan sokeriosia, kunhan pääsevät niihin käsiksi. On huomattava, että ennen valkolahotuskyvyn ilmaantumista [[kivihiilikausi|kivihiilikauden]] jälkeen maaperään jäi runsaasti fossiilista [[hiili|hiiltä]] ja muita [[fossiilinen polttoaine|fossiilisia polttoaineita]], jota [[ihminen]] hyödyntää [[energiantuotanto|energiantuotannossa]]. Valkolahottajia on lajimäärällisesti huomattavasti enemmän kuin ruskolahottajia. Ne kuuluvat kaikki [[kantasienet|kantasieniin]].<ref name="Sienten_biologia">{{Kirjaviite | Tekijä = Sari TimonenTaina Lundell&Miia JariMäkelä, Kari Steffen&Marja ValkonenTuomela (toim.)| Nimeke = Sienten biologia| Vuosi = 2013| Luku = 8. Hajottajasienet| Sivu = 259-289 | Selite = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Gaudeamus| Tunniste = ISBN 978-952-495-297-2| www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 15.12.2014 | Kieli = }}</ref>