Wikipedia

Ero sivun ”Vanaja (Suomen entinen kunta)” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
p -toimesta
Rivi 38:
Vanajan kunta muodostui [[Vanajavesi|Vanajaveden]] äärelle. Kunta on voinut ottaa nimensä järvestä tai järvi tulla nimetyksi vanhan [[pitäjä]]n mukaan, merkittynä sille kuuluvaksi.
 
Vanajan ruotsinkielinen nimi esiintyy Turun tuomiokirkon ''Mustan kirjan'' 1400-luvulla tehdyssä kopiossa seuraavissa muodoissa: ''Wanö'', ''Wonö'', ''Waanä'', ''Waeno'', ''Wane'', ''Wonae'' ja ''Wonöö'' sekä keskiajan alkuperäisissä kirjeissä ''Waanösoken'', (1449), ''Vone soken'' (1472) ja ''Waanöö sogn'' (1523). Nimistötutkijat ovat melkoisen yksimielisiä siitä, että nimen lopussa on ollut saarta merkitsevä '''ö'''. Ensimmäisessä tavussa on aluksi ollut pitkä '''a''', josta keskiajan lopulla muotoutui pitkä '''o'''.
 
Nimen suomennos on toinen kysymys. Tutkijat ovat rekonstruoineet paikan suomenkieliseksi nimeksi Vaansaari tai Vaansalo (keskiajan suomessa salo merkitsi suurehkoa saarta). Tutkijat olettavat, että alkutavu Vaan on kuitenkin ilmeisesti lyhennelmä muodosta ''Vanaan'', joten saaren nimi olisi ollut ''Vanaan''- tai ''Vanajansalo''. Kysymys on eittämättä samasta paikasta, jossa Vanajan seurakunnan keskiaikainen kivikirkko sijaitsee ja jonka paikalla ovat varmaankin olleet aiemmat puukirkot samoin kuin pakanuuden aikaiset kulttipaikat. Usein on väitetty, että kirkko rakennettiin saareen<ref>Seppo Suvanto; Vanajan keskiaika, teoksessa Vanajan historia I s. 116</ref>, mutta Vanajaveden altaan kallistumisen kronologia sekä kaikki kartat 1600-luvulta lähtien<ref>esim. Johan Holmbergin Vanajan pitäjän kartta, v. 1751, osajäljennös teoksessa Vanajan historia I, s. 120-121</ref> osoittavat, että kirkonseutu on aina sijainnut mantereella, vesiväylän itäpuolella. Tosin ennen vuotta 1860, kun Lempäälän koskia ei vielä ollut perattu ja Vanajaveden pinta oli nykyistä kaksi metriä<ref>Tuovi Kankainen, Die Siedlungsgeschichte, Suomen Museo 1992, s. 88</ref> korkeammalla, saattoivat rajut kevättulvat hetkellisesti eristää kirkon saareksi. Tavallista korkeampi tulvavesi pääsi virtaamaan Paikkalanlahdesta Käärmesuolle ja edelleen Luukkaanlahteen pitkin kirkon itäpuolista notkoa peittäen siinä olleet pellot ja niityt. Oletettavasti erikoinen vedenvirtaus tallettui kansan muistiin, sitä alettiin pitää entisaikoina vallinneena normaalitilanteena, ja saari-käsitys siirtyi 1900-luvun kuluessa tutkimuskirjallisuuteen. Paikannimi Vanaansalo näyttää olevan niin ikään peräisin 1900-luvulta. Harhaanjohtavana sen käyttöä olisi vältettävä.
Rivi 53:
Voidaankin todeta alueen löydösten perusteella, että pakanallinen hautaustapa muuttui Vanajan-Hämeessä kristilliseksi jo 1100-luvun kuluessa. Varsinaisesta kirkollisesta organisaatiosta ei ole minkäänlaista tietoa, ei myöskään mahdollisista kirkollisista rakennuksista. Saarelle rakennettu kirkko on kuitenkin ollut lähellä alueen jyrkkäreunaisia linnavuoria (Hakovuori ja Mantereenlinna), kuten Janakkalassa on [[Hakoisten linnavuori|Hakoisten linnanvuoren]] ja [[Janakkalan kirkko|Janakkalan kirkon]] kohdalla.
 
Paikallisten tarujenkertomusten mukaan [[kristinusko]] koki kovaa vastustusta saapuessaan paikkakunnalle,. alueellaAlueella olevan [[Katumajärvi|Katumajärven]] sanotaan saaneen nimensä, kun pakkokastetut vanajalaiset pesivät siellä pois kasteensa. Tutkimuksen{{lähde tarkemmin}} mukaan asia ei kuitenkaan ollut näin voimakkaasti vastustettu. Aluksi uuden uskonnon omaksuminen oli mitävarsin todennäköisimmintodennäköisesti vapaaehtoista eikä missään vaiheessa ehdotonta. Suvannon ja G. Kerkkosen hypoteesin mukaan kristinusko levisi alueelle todennäköisesti tanskalaisten tuomana [[Porvoonjoki|Porvoonjoen]] laaksosta käsin noin vuoden 1200 tienoilla, siis ennen [[Tuomas (Suomen piispa)|piispa Tuomaan]] aikakautta. Tästä on heidän mukaansa todisteena mm.muun muassa [[Pyhä Risti|Pyhän Ristin]] palvonta [[Hattulan kirkko|Hattulan vanhassa kirkossa]], sinne suuntautunut pyhiinvaellus, kuinja mm.myös muun muassa [[Tanska]]n kuninkaallisten lahjat ko.Hattulan kirkolle 1400-luvulla. Tiedot tanskalaisyhteyksistä tosin ovat vasta myöhäiskeskiajalta. Toisaalta 1200-luvun kristillistymiskehityksestä on vaikea saada varmaa kuvaa, koska kirjallisia tietoja kyseiseltä vuosiajalta on säilynyt vähän.<ref>Vanajan historia I.</ref>
 
=== Piispankartano ===
Alueen kristillisen perinteen vanhuudesta ja samalla paikan tärkeydestä kertoo Turun hiippakunnan piispan omistukset alueella. Vuonna [[1229]] [[paavi]] vahvisti Suomen kirkon omaisuudeksi ne pakanalliset [[uhrilehto|uhrilehdot]] ja pyhäköt, joita piispan toimesta käännytetytkäännyttämät olivat kirkolle vapaaehtoisesti lahjoittaneet. Yleensä tämäniillä tarkoittitarkoitettiin vanhoja palvontapaikkoja, uhrilehtoja ja hautausalueita. Noin sata vuotta myöhemmin kertovat lähteet, että Turun [[piispa]]lla oli Vanajassa hallussaan kartano. Vielä uskonpuhdistuksen tapahtuessa 1500-luvulla oli Turun piispalla pitäjässä kolme tilaa.
 
Kartano toimi piispan majapaikkana, kun teki talvisia tarkastuskäyntejääntarkastuskäyntejä. LisäksiMerkittävä on muistettavamyös [[Hämeen linna]]n läheisyys, sillä se muodosti taloudellisen ja hallinnollisen keskuksen, jota piispatkin saattoivat käyttää hyväkseen Hämeen alueen kirkollisessa hallinnassa. Vuonna [[1324]] piispa [[Pentti (Suomen piispa)|Pentti]] vahvisti Vanajassa käydessään mm.muun muassa eläkesopimuksen, ja hän allekirjoitti sopimuspaperit ''in curia nostra Wanø''. On siis hyvin todennäköistä, että Vanajassa on heti 1200-luvun alkupuolella luovutettu uhrilehto ja kalmistoalue kirkolle, ja on lisäksi on todennäköistä, että nuo luovutetut alueet ovat sijainneet juuri ''Vaanansalossa'', paikallajossa sijaitsee nykyisin Vanajan kirkko, ja niistä on muodostunut piispankartano, heidän tukikohdakseen Hämeessä.
 
=== Kunnallislain aikainen historia ===
Rivi 67:
Vanajalaisista kunnallispoliitikoista ansaitsee erityismaininnan [[Juhana Idänpään-Heikkilä]], joka kohosi valtiopäivämieheksi ja jonka ansiot kunnan varhaisessa kehittämisessä ovat kiistattomat. Hänen ansiostaan Vanaja oli kansakoulun rakentamisessa maakunnan ja koko valtakunnan kärkikuntia.
 
Hämeenlinnan kaupunki oli varsinkin 1900-luvun alkupuolella pitkäkatseinenkaukokatseinen maapolitiikassaan ja hankki omistukseensa laajoja maa-alueita niin naapurikunnista kuin edempääkin, esim.esimerkiksi [[Padasjoki|Padasjoelta]] [[Päijänne|Päijänteen]] saaria jne. Näin myös Vanajan kunnan alueelta kaupunki hankki mm.muun muassa Kantolan yksittäistilan, johon se saattoi hankkia teollisuutta. Näin Hämeenlinna tavallaan syleili Vanajan kunnan osaksi itseään. Varsinkin sodanjälkeinen asuntopula lisäsi voimakkaasti pakoa kaupungin tiukoista asemakaavamääräyksistä huomattavasti väljemmin säänneltyyn Vanajan kuntaa. Näin kaupungin ja Vanajan rajojen läheisyyteen syntyi lukuisia melko isojakin kyliä, kuten [[Luolaja]], [[Idänpää]] ja [[Kankaantaka]].
 
Pitkään kaupungin ja Vanajan kunnan välillä käytiin kädenvääntöä Punaportin alueesta, samasta paikasta, josta [[Irwin Goodman]] on tehnyt tunnetun laulunsa ''Punaportin blues''. Alue oli osa Kankaantaan kylää ja sijaitsi kaupungin välittömässä läheisyydessä. Kaupunki ostikin 1917 Paavolan tilan, joka käsitti käytännöllisesti koko alueen. Alueen liittäminen hallinnollisesti kuitenkin epäonnistui, ja syynä mainitaan kaupungin neuvottelijoiden kitsas asenne alueen asukkaiden köyhäinhoitoon, sillä alue oli tunnetusti hyvin matalan toimeentulon seutua. Vanaja toimi alueen kaupunkiin liittämisessä hyvinkin aktiivisesti ja teki sen suhteen useita aloitteita. Kuitenkin vasta vuonna 1948, Hämeenlinnan maalaiskunnan lakkauttamisen yhteydessä, myös Kankaantaan kylä ja siten myös monia neuvotteluja ja aloitteita aiheuttanut Punaportin alue liitettiin Hämeenlinnan kaupunkiin.
Rivi 78:
Vanajan pitäjän, seurakunnan ja kunnan rajat ovat aikojen saatossa vaihdelleet suuresti, samoin on tietenkin alueen kylien laita.
 
Vanajan historian osassa I-osassa määritellään Vanajan vanhat keskuskylät ja ne olivat [[Hattelmala]], [[Kankaantaka]], [[Luolaja|Iso-Luolaja]], Kauriala, Saarinen, Kirstula, Vuorentaka, Pikku-Parola ja Ojoinen.<ref>Seppo Suvanto; Vanajan Keskiaika, Vanajan I, Hämeenlinna 1976, s. 123-129.</ref>
 
Vuosilta 1539–1852 Liisa Poppuis on laatinut tilaluettelon, jossa ilmenevät pitäjän kylät ja yksinäistalot: Hakumäki, Hangasmäki, [[Harviala]], [[Hattelmala]], [[Heinäjoki (Janakkala)|Heinäjoki]], [[Häitilä]], [[Idänpää]]-Tyllilä, Ikaaloinen, [[Kankaantaka]], Kankainen, Kantola, Kappola, Kirri, Kitu, Koljala, Kruununmylly, Kukkola, [[Käikälä]], [[Luolaja]], [[Miemala]], [[Mäskälä]], Niemenpää, Paikkala, Rastila, Sillanpää, Syrjäntaka, Ylänne ja [[Vanajanlinna|Aikäälä]].<ref>Liisa Poppius; Vanajan talojen isännät ja emännät 1539-1851, Vanajan historia I, Hämeenlinna 1976, s. 289-331.</ref>
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Vanaja_(Suomen_entinen_kunta)”