Ero sivun ”Marsalkka Mannerheimin ratsastajapatsas” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Suomen Kommunistinen Puolue| |
pEi muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 82:
Aimo Tukiaisen poika Heikki Tukiainen muisteli haastattelussaan, että alun perin teos suunniteltiin tehtäväksi Tukiaisten kotona Lauttasaarentiellä. Talosta purettiin yläkerroksen huoneita, jotta patsas olisi mahtunut ateljeehen. Mittakaavasuhteiden takia todettiin kuitenkin, että olisi parempi rakentaa [[ateljee]], jossa teos saataisiin kuusi metriä korkealle jalustalle. Suurin osa teoksesta tehtiinkin paikassa, joka oli noin puolentoista kilometrin päässä Tukiaisten kotoa.
Heikki Tukiaisen mukaan marsalkka Mannerheimin viimeinen hevonen Käthy oli ainakin kerran heillä kotona mallina ja se kävi myös useammin itse ateljeessa. Heikki Tukiainen muisteli kävelleensä kymmenvuotiaana pikkupoikana silloin tällöin isänsä ateljeehen, jossa teosta tehtiin. ”Eipähän isää paljon kotona näkynyt. Aamulla hän lähti kuuden
Heikki Tukiainen kertoi miettineensä jälkeenpäin, minkälaiseen rääkkiin isä joutui patsasta tehdessään. ”Kyllähän siinä on ollut valtava haaste, sekä henkisesti, että fyysisesti. Aikataulut olivat tiukat ja kansallisesti niin merkittävässä patsashankkeessa neuvojia on varmasti ollut sekä vasemmalla, että oikealla.” Heikki Tukiainen kertoi, että hänen isänsä ei kuitenkaan paljon neuvoja kuunnellut. Marskin patsaan paljastuksen jälkeen 1960 luvulla Aimo Tukiaisen taiteellinen suuntaus meni [[Figuratiivinen taide|esittävästä taiteesta]] enemmän [[Abstrakti taide|abstraktiin]] suuntaan.
Rivi 135:
Mannerheimin 1950-luvun alussa käynnistynyt patsashanke poisti pidäkkeet suunnitelmilta pystyttää patsaat muillekin Suomen valtiomiehille.<ref name= lindg /> Läheisyyteen nousivat jalustoilleen [[K.J. Ståhlberg]]in (Wäinö Aaltonen, 1959), [[P.E. Svinhuvud]]in (Wäinö Aaltonen, 1961) ja [[Kyösti Kallio]]n ([[Kalervo Kallio]], 1962) patsaat ja ennen pitkää saivat muistomerkkinsä myös [[J.K. Paasikivi]] ([[Harry Kivijärvi]], 1980), [[Risto Ryti]] ([[Veikko Myller]], 1994), [[Lauri Kristian Relander|L.K. Relander]] ([[Matti Peltokangas]], 1996) ja [[Urho Kekkonen]] ([[Pekka Jylhä]], 2000).
Tukiaisen edustamassa realismissa on nähty muuttumattomuuteen perustuvaa turvallisuutta raskaine [[Arkaainen|arkaaisoivine]] ja jäyhine muotoineen. Veistosten tyypitelty realismi rakensi kuvaa kollektiivisesta suomalaisuudesta, jossa sulottomuus merkitsi aitoutta, koruttomuus rehellisyyttä ja raskaus vakautta. Lehdissä näitä piirteitä saatettiin pilkata "kansanmiehen kestävyysrealismiksi". Aikalaiskirjoittajat näkivät kuitenkin realismin kuluttaneen itsensä loppuun ja Tukiaisenkin sen myötä oman realismin varantonsa raskaan ratsastajapatsaan toteutuksessa. Realismi oli osoittanut siteensä [[Konservatiivinen|konservatiiviseen]] [[nationalismi]]in, eikä sen koettu enää liittyvän ajan suuren linjan [[Demokratia|demokraattisiin]] vapauden tunnuksiin. Modernistinen kuvanveistoteoria leimasi realismin jopa [[Totalitaarisuus|totalitaariseksi]]. Uuden retorisen perinteen muokkaamiseen tuntui löytyvän
== Nykytaiteen museo patsaan viereen ==
| |||