|
Varhaiskristillisinä aikoina uusplatonilaisuus vaikutti huomattavasti myös [[gnostilaisuus|gnostilaisuuteen]], myöhemmin harhaopiksi julistettuun kristilliseen mystiikkaoppiin. Plotinos kuitenkin torjui gnostilaisuuden toisen ''Enneadin'' yhdeksännessä traktaatissa, nimeltään ''Niitä vastaan, jotka katsovat maailmankaikkeuden luojan ja maailmankaikkeuden itsensä olevan pahoja'', yleisesti tunnettu nimellä ''Gnostilaisia vastaan''. Oppinsa Platonin ajatuksiin perustavina uusplatonilaiset paheksuivat erityisesti gnostilaista käsitystä [[demiurgi]]sta, jumaluudesta, jota Platon käsitteli ''[[Timaios (dialogi)|Timaioksessa]]''. Jotkut tutkijat ovat katsoneet, että myös uusplatonismi olisi saanut vaikutteita kristinuskolta. Tämä saattoi tapahtua gnostilaisuuden välityksellä.
Uusplatonismi elijati itäisessä kirkossa itsenäisenä perinteenä, ja esiteltiinlännessä uudelleensen länteenesitteli uudelleen [[Georgios Gemistos Plethon|Plethon]]in toimesta. Renessanssin ajan Italiassa sen herättivät henkiin muun muassa [[Marsilio Ficino]], [[Medici-suku|Medicit]] ja [[Sandro Botticelli]]. [[Thomas Taylor]] kirjoitti laajalti platonismista ja käänsi englanniksi lähes koko Platonin tuotannon englanniksi. Uusplatonismi on vaikuttanut myös joihinkin nykyisiin kristittyihin teologeihin.
== Juutalainen ja islamilainen uusplatonismi ==
1600-luvulla [[Cambridgen platonistit]] kannattivat uusplatonismia toisaalta [[puritanistit|puritanistien]] [[dogmatismi]]a ja toisaalta ajan muita filosofisia näkemyksiä, kuten [[René Descartes]]in [[kartesiolaisuus|kartesiolaisuutta]] ja [[Thomas Hobbes]]in [[materialismi (ontologinen)|materialismi]]a, vastaan.
<!--
=== Marsilio Ficino ===
The most important of the Renaissance Neo-Platonists was Marsilio Ficino, who developed original and highly influential ideas from Plato and Neoplatonism. Ficino was an active and dynamic mind; as the founder of the Academy in Firenze under the auspices of Cosimo de'Medici, he, more than any other person in the Renaissance, was responsible for its widespread diffusion. The Academy resembled no academic organization that you might think of; it was part discussion group and part literary club. Discussions were wide ranging and activities included poetry and games. The overall character of the Academy, however, was syncretic and synthetic. The members of the Academy believed at some level that all human thought and arts could be discussed in a common language based on Neoplatonic ideas.
Ficino translated all of Plato's dialogues into Latin and produced a number of commentaries, but his most important and systematic work was Platonic Theology , in which he outlines Neoplatonism and synthesizes it with other philosophical systems, in particular, Christianity.
Ficino's philosophy is based on one central doctrine: the human soul is immortal and the center of the universe. It is the only thing that sits midway between the abstract realm of ideas and the physical world—as such, it is the mediator between these two worlds:
:"All things beneath God are but single things, but the soul can truly be said to be all things . . . For this resaon, the soul is called the center of creation and the middle term of all things in the universe, the entirety of the universe, the face of all things, and the binding and joining center of the universe."
This special, central position in the universe made humanity the most dignified of all objects in creation; Ficino's emphasis on the dignity of humanity was derived from humanistic currents.
From the standpoint of religion, Ficino was a syncretic in that he believed that all the world's religions could be related to one another. At the heart of every religion was a belief in the one God and the variety of relgions was not a bad thing but rather an expression of the complexity and beauty of God worshipped in all his infinite aspects. Of course, Christianity was a more complete religion.
Ficino believed that the purpose of human life was contemplation. The ultimate goal of human life was to be reunited with God, at least in an intellectual sense. This goal, according to Ficino, was realized through contemplation. At first, the human mind removes itself from the outside, physical world, and thinks about abstract ideas concerning knowledge and the soul. As it rises in knowledge it eventually reaches a point where it can arrive at an unmediated vision of God itself—this last stage would occur only after death and the immortality that the soul would enjoy would be an eternity of this vision of God.
From this program, Ficino developed a concept he called Platonic love, which had far-reaching consequences in the history of love and social reality in the European tradition. While Ficino believed that the human soul pursued contemplation more or less in isolation, he acknowledged that human beings were fundamentally social. When the spiritual relationship between God and the individual, sought through contemplation, is reproduced in a friendship or love with another person, that constitutes for Ficino spiritual or Platonic love. In other words, when the love and spiritual activity in a friendship mirrors the love for God, then the two individuals have attained the highest type of friendship that they can. Ficino did not condemn sexuality or erotics nor deny that Platonic love was only possible outside sexual relations; his only concern was the nature of the spiritual bond between two people.
-->
== Vaikutus ==
Uusplatonismi on vaikuttanut länsimaiseen kulttuuriin erityisesti kahden aspektin kautta: toisaalta painottaessaan matematiikan ensisijaisuutta ja varmaa totuutta, toisaalta Ficinon platonista rakkautta koskevien ajatusten kautta . Siinä missä renessanssiajan taiteilijat, ajattelijat ja muut kulttuurintuottajat omaksuivat uusplatonismista vain osia, platonisen rakkauden ajatus vaikutti laajalle kaikkeen kulttuuriin. ▼
▲Uusplatonismi on vaikuttanut länsimaiseen kulttuuriin erityisesti kahden aspektin kautta: toisaalta painottaessaan matematiikan ensisijaisuutta ja varmaa totuutta, toisaalta Ficinon platonista rakkautta koskevien ajatusten kautta.
Siinä missä renessanssiajan taiteilijat, ajattelijat ja muut kulttuurintuottajat omaksuivat uusplatonismista vain osia, platonisen rakkauden ajatus vaikutti laajalle kaikkeen kulttuuriin.
[[Nicolaus Cusanus]] laajensi platonilaista ajatusta siitä, että matematiikka oli täydellisen varmuuden muoto, radikaaliksi teesiksi, jonka mukaan matematiikka edusti jumalallisia ideoita. Tämä uusplatonilaisten laajalti omaksuma kanta muodostui kokonaisen uuden tieteen pohjaksi. Sydänkeskiajalla tieteellistä tutkimusta hallitsi kvalitatiivinen, empiirinen aristoteelinen tiede, johon oli yhdistynyt arabifilosofi [[Averroes|Averroeksen]] oppi siitä, että fyysisen maailman tutkimuksen ei tulisi koskaan sisältää Jumalaa tai muuta metafysiikkaa koskevia pohdiskeluita. Vastakohtana tälle, uusplatonilaiset uskoivat, että fyysinen maailma oli perusteiltaan matemaattinen ja että tieto tästä matematiikasta tarjoaisi pääsyn jumalalliseen mieleen.
== Nykyajan uusplatonismi ==
[[Integraalifilosofia|Integraalifilosofi]] [[Allan Combs]] väittää esseessään ''Inner and Outer Realities: Jean Gebser in a Cultural/Historical Perspective'', että kymmentä uuden ajan ajattelijaa voidaan pitää uusplatonilaisina. Hänen mukaansa he ovat: [[Johann Wolfgang von Goethe|J. W. von Goethe]], [[Friedrich Schiller]], [[Friedrich Wilhelm Joseph von Schelling|F. W. J. Schelling]], [[Georg Wilhelm Friedrich Hegel|G. W. F. Hegel]], [[Samuel Taylor Coleridge|S. T. Coleridge]], [[Ralph Waldo Emerson|R. W. Emerson]], [[Rudolf Steiner]], [[Carl Jung]], [[Jean Gebser]] sekä [[Brian Goodwin]]. Hän näkee näiden ajattelijoiden olevan osa perinnettä, joka eroaa sekä empiristisestä, rationalistisesta, dualistisesta että materialistisesta länsimaisesta perinteestä.<ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://www.cejournal.org/GRD/Realities.htm | Tekijä=Combs, Allan | Nimeke=Inner and Outer Realities: Jean Gebser in a Cultural/Historical Perspective | Julkaisija=University of North Carolina-Asheville, Saybrook Graduate School | Selite=Originally a Plenary talk given at the Jean Gebser Symposium 2000 , Dresden, Germany | Viitattu=30.10.2008}}</ref> ▼
▲[[Integraalifilosofia|Integraalifilosofi]] [[Allan Combs]] väittää esseessään ''Inner and Outer Realities: Jean Gebser in a Cultural/Historical Perspective'', että kymmentä uuden ajan ajattelijaa voidaan pitää uusplatonilaisina. Hänen mukaansa he ovat: [[Johann Wolfgang von Goethe|J. W. von Goethe]], [[Friedrich Schiller]], [[Friedrich Wilhelm Joseph von Schelling|F. W. J. Schelling]], [[Georg Wilhelm Friedrich Hegel|G. W. F. Hegel]], [[Samuel Taylor Coleridge|S. T. Coleridge]], [[Ralph Waldo Emerson|R. W. Emerson]], [[Rudolf Steiner]], [[Carl Jung]], [[Jean Gebser]] sekä [[Brian Goodwin]]. Hän näkee näiden ajattelijoiden olevan osa perinnettä, joka eroaa sekä empiristisestä, rationalistisesta, dualistisesta että materialistisesta länsimaisesta perinteestä.<ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://www.cejournal.org/GRD/Realities.htm | Tekijä=Combs, Allan | Nimeke=Inner and Outer Realities: Jean Gebser in a Cultural/Historical Perspective | Julkaisija=University of North Carolina-Asheville, Saybrook Graduate School | Selite=Originally a Plenary talk given at the Jean Gebser Symposium 2000 , Dresden, Germany | Viitattu=30.10.2008}}</ref>
== Katso myös==
* [[Uusplatonismi ja gnostilaisuus]]
== Lähteet ==
* Thesleff, Holger: ''"Platon ja platonismi ''" teoksessa {{Kirjaviite | Tekijä=Korkman, Petter & Mikko Yrjönsuuri (toim.) | Nimeke=Filosofian historian kehityslinjoja | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Gaudeamus | Vuosi=1999 | Tunniste=ISBN 951-662-708-0}} ▼
▲* Thesleff, Holger: ''Platon ja platonismi'' teoksessa {{Kirjaviite | Tekijä=Korkman, Petter & Mikko Yrjönsuuri (toim.) | Nimeke=Filosofian historian kehityslinjoja | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Gaudeamus | Vuosi=1999 | Tunniste=ISBN 951-662-708-0}}
=== Viitteet ===
{{Viitteet}}
== Kirjallisuutta ==
* {{Kirjaviite | Tekijä= WallisArmstrong, RA. TH. (toim.) | Nimeke= NeoplatonismThe Cambridge History of Later Greek and Early Medieval Philosophy | Julkaisupaikka= LondonCambridge | Julkaisija= BristolCambridge ClassicalUniversity Press | Vuosi= 19921970| Kieli = {{en}}}} ▼
* {{Kirjaviite | Tekijä=ArmstrongHadot, A. H. (toim.)Pierre | Nimeke=TheWhat CambridgeIs History of Later Greek and Early MedievalAncient Philosophy ?| Julkaisupaikka=CambridgeLondon | Julkaisija=CambridgeHarvard University Press | Vuosi=19702002| Kieli = {{en}}}}
* {{Kirjaviite | Tekijä=HadotHarris, PierreR. Baine (toim.) | Nimeke=WhatThe IsSignificance Ancientof Neoplatonism Philosophy?| Julkaisupaikka=LondonNorfolk | Julkaisija=HarvardInternational UniversitySociety Pressfor Neoplatonic Studies | Vuosi=20021976| Kieli = {{en}}}}
* {{Kirjaviite | Tekijä=HarrisLloyd, RA. Baine (toimC.) | Nimeke=The SignificanceAnatomy of Neoplatonism | Julkaisupaikka=NorfolkOxford | Julkaisija=InternationalClarendon Society for Neoplatonic StudiesPress | Vuosi=19761990| Kieli = {{en}}}}
* {{Kirjaviite | Tekijä=LloydRemes, A. C.Pauliina | Nimeke=The Anatomy of Neoplatonism | JulkaisupaikkaSelite=OxfordNide 4 / Ancient Philosophies | Julkaisija=ClarendonUniversity of California Press | Vuosi=19902008 | Tunniste=ISBN 0520258347| Kieli = {{en}}}}
* {{Kirjaviite | Tekijä=RemesWallis, PauliinaR. T. | Nimeke=Neoplatonism | SeliteJulkaisupaikka=Nide 4 / Ancient PhilosophiesLondon | Julkaisija=UniversityBristol of CaliforniaClassical Press | Vuosi=2008 1992| TunnisteKieli =ISBN 0520258347{{en}}}}
▲* {{Kirjaviite | Tekijä=Wallis, R. T. | Nimeke=Neoplatonism | Julkaisupaikka=London | Julkaisija=Bristol Classical Press | Vuosi=1992}}
== Aiheesta muualla ==
| 