Ero sivun ”Adolf Ivar Arwidsson” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 20:
Arwidsson tapasi uhitella lehdessään kilpailijoitaan ja sensuuria vastaan. Hän piti sensuuria osoituksena johtavien virkamiesten pikkumaisuudesta, typeryydestä ja henkisestä köyhyydestä. Arwidssonin lehti lakkautettiin nopeasti, vain puolen vuoden ilmestymisen jälkeen vuonna 1821. Pelkkä uhittelu tuskin olisi yksinään yllyttänyt virkamiehiä päätökseen, mutta kyse oli myös Venäjän hallituspolitiikan yleisestä konservatismilinjasta. [[Napoleon]]ista saadun voiton jälkeen Euroopan vallat olivat muodostaneet Pyhän Allianssin torjumaan yhteiskuntarauhan uhkaksi nähtyjä vapaamielisiä aatteita. Suomessa niihin katsottiin sekaantuneen Arwidssonin lisäksi muitakin Aura-seuralaisia ja yliopistomiehiä. Maan johtomiehet pitivät näiden muinaisuuteen ja romantiikkaan mieltynyttä suuntausta hullutuksena. Suomen asiain komitean C. E. Mannerheim yhdisti uudet opit siihen nuorison levottomuuteen, joka 1810-luvun lopussa oli Saksassa uhkaamassa Euroopan vastasaavutettua rauhaa.
Ruotsissa Arwidsson jatkoi isänmaallista julkaisutoimintaa salanimillä. Pekka Kuoharisen nimellä julkaistussa kirjoituksessa ''Suomi ja sen tulevaisuus'' (1838) Arwidsson suomi ankarasti [[Israel Hwasser]]in esittämää käsitystä siitä, että Suomella oli Venäjän maakuntana erityisasema. Arwidsson-Kuoharisen mukaan Suomi oli väkipakolla uuteen emämaahansa liitetty eikä erityisasemalle ollut mitään lakiin tai valtiosääntöön perustuvia takeita saati konkreettisia näyttöjä. Osana samaa keskustelua ilmestyi vielä nimimerekillä Olli Kekäläinen julkaistu kirjoitus ''Suomen nykyinen valtiomuoto'' (1841), jonka kirjoittaja asettui sovittelemaan Hwasserin ja Kuoharisen vastakkaisia näkemyksiä. Tämän nimerkin takana [[Olavi Junnila]] on katsonut olleen
==Katso myös==
| |||