Ero sivun ”Gustavs Zemgals” versioiden välillä

| virassa = 8. huhtikuuta 1927–81927 – 8. hutikuutahuhtikuuta 1930

'''Gustavs Zemgals''' ([[12. elokuuta]] [[1871]] – [[8. tammikuuta]] [[1939]]) oli [[latvia]]lainen poliitikko ja maan toinen presidentti.

Gustavs Zemgals syntyi käsityöläisperheeseen [[Džǖkstes]]issa [[Kuurinmaa]]lla. Hän suoritti lukion [[Riika|Riiassa]] ja valmistui lakitutkinnoistaan [[Moskovan yliopisto]]sta. Sittemmin hän työskenteli lakimiehenä. Politiikkaan hän tutustui jo opiskeluaikoinaan liittyen ''Jaunā Stravā''-nimiseen sosialistiseen liikkeeseen. Zemgals toimi [[Venäjän-Japanin sota|Venäjän-Japanin sodassa]] 1904–51904–05 reservin upseerina osallistuen taisteluihin Kaukoidässä. Vuosien 1905-71905–07 vallankumouksen aikana hän oli mukana perustamassa Latvian sosiaalidemokraattista puoluetta ja toimitti sen lehteä. Sittemmin hänestä tuli Riian pormestari ja hän liittyi radikaalidemokraattiseen puolueeseen.<ref name="BDCEETC">{{Kirjaviite | Tekijä = Wojciech Roszkowski ja Jan Kofman | Nimeke = Biographical Dictionary of Central and Eastern Europe in the Twentieth Century | Vuosi =2008 | Selite = | Sivu = 1152 | Julkaisija = M.E.Sharpe | Tunniste = ISBN 978-0-7656-1027-0 | Kieli ={{en}} }}</ref>

17. marraskuuta 1917 Zemgalsista tuli Latvian väliaikaisen kansallisen komitean varapuheenjohtaja ja seuraavana päivänä varsinaisen puheenjohtajan ollessa muualla hän luki Latvian itsenäisyysjulistuksen. Saksalaisten yritettyä järjestää vallankaappauksen [[Liepāja]]ssa hän vastasi kansallisen komitean toiminnasta. Vuonna 1919 hänet valittiin jälleen Riian pormestariksi sekä kansallisen komitean varapuheenjohtajaksi. Vuosina 1921-231921–23 Zemgals toimi puolestaan sotaministerinä ja vuonna 1922 hänet valittiin Latvian parlamenttiin [[demokraattinen keskusta|demokraattisen keskustan]] ehdokkaana. [[Jānis Čakste]]n kuoleman jälkeen Zemgals valittiin maan presidentiksi 8. huhtikuuta 1927. Kautensa lopussa 8. hutikuutahuhtikuuta 1930 hän kieltäytyi lähtemästä ehdokkaaksi uudestaan. Hänet valittiin kuitenkin vuonna 1931 jälleen parlamenttiin ja vuonna 1933 Baltian unionin johtoon. Sittemmin Zemgals työskenteli kuolemaansa saakka lakimiehenä Riiassa, jonne hänet on myös haudattu.<ref name="BDCEETC" />