Ero sivun ”Ludwig Heinrich von Nicolay” versioiden välillä

Ludwig Heinrich von Nicolay kuului Ruotsista lähtöisin olleeseen [[Nicolay]]n sukuun. Vuosina 1752–1760 hän opiskeli [[Strasbourgin yliopisto]]ssa, jossa suorittaensuoritti oikeustieteellisen tutkinnon. Valmistumisensa jälkeen Nicolay matkusti [[Pariisi]]in tutustumaan aikakauden merkittävien [[valistus]]filosofien, kuten [[Voltaire]]n ja [[Denis Diderot|Denis Diderot’n]]’n ajatuksiin. Vuonna 1761 hän alkoi työskentelemääntyöskennellä Pariisissa tapaamansa Venäjän [[Wien]]in -suurlähettilään ruhtinas [[Dmitri Aleksejevitš Golitsyn]]in sihteerinä. Kahden vuoden kuluttua hän palasi Strasbougiin isänsä sairastumisen johdosta ja kiersi tämän kuoleman jälkeen eri tehtävissä ympäri Keski-Eurooppaa.<ref name=monrepos>[http://www.parkmonrepos.org/fin/ludwig-heinrich-nicolay Ludwig Heinrich Nicolay] Park Monrepos. Viitattu 23.11.2014.</ref>

Vuonna 1769 Nicolay sai keisarinna [[Katariina II]]|Katariina II:lta]] kutsun [[Pietari (kaupunki)|Pietariin]] tulevan Venäjän keisarin [[Paavali I]]|Paavali I:n]] kotiopettajaksi ja toimi myöhemmin tämän puolisoiden Natalia[[Natalija AleksejevnanAleksejevna]]n ja [[Maria FeodorovnanFjodorovna (Sofia Dorotea)|Maria Fjodorovnan]] sihteerinä. [[Pyhä Rooman keisari]] [[Josef II]] aateloi Nicolayn vuonna 1782 Paavalin pyynnöstä. HänenPaavalin astuttuaannoustua valtaistuimelle vuonna 1796, Nicolay sai [[Valtioneuvos|valtioneuvoksen]] arvonimen sekäja nimityksen majesteetillisen kabinetin jäseneksi. Vuotta myöhemmin Nicolaylle myönnetään myös paronin titteli. Venäjän tiedeakatemian presidentin tehtävässä Nicolay aloittaa huhtikuussa 1798 ja hoitaahoiti virkaa eläköitymiseensä, vuoteen 1803 saakka.<ref name=monrepos/>

Nicolay vietti viimeiset vuotensa Viipurissa sijaitsevassa Monrepos’n kartanossa, jonka hän oli yhdessä [[Liimatan kartano]]n kanssa hankkinut omistukseensa vuonna 1787 [[Württemberg]]in prinssiltä [[Friedrich Wilhelm Karl von Württemberg|Friedrich Wilhelmiltä]]. Ludwig Heinrich von Nicolay kuoli vuonna 1820 ja hänet haudattiin aluksi Viipuriin [[Sorvalin hautausmaa]]lle. Vuonna 1822 Nicolayn ja hänen puolisonsa Johanna Margaretan jäännökset siirrettiin Monrepos’n puistossa sijaitsevalle [[Ludwigstein]]in saarelle, jonne Nicolayn poika [[Paul Nicolay|Paul]] oli rakennuttanut hautakappelin.<ref name=monrepos/>

Nicolayn perustama Monrepos´nMonrepos’n kartanon kirjasto käsitti yhteensä noin 9 &nbsp;000 nidettä. Kartanon silloinen omistaja [[Paul von Nicolay]] ja hänen sisarena Marie lahjoittivat vuonna 1916 noin 8 &nbsp;000 vanhinta ja arvokkainta teosta [[Helsingin yliopisto]]lle. Suurin osa Nicolayn keräämistä kirjoista edustaa 1700-luvun valistuskirjallisuutta, mutta mukana on teoksia aina 1400-luvulta lähtien. Yli puoletpuolett teoksista on ranskankielisiä, noin viidesosa saksankielisiä ja loput kreikkaa, latinaa, italiaa ja englantia. Kokoelmaa säilytetään [[Kansalliskirjasto]]n päärakennuksen Monrepos-salissa ja se on luettoloitu Helsingin yliopiston kirjastojen yhteistietokantaan [[HELKA]]:an.<ref>[http://www.kansalliskirjasto.fi/kokoelmatjapalvelut/kokoelmat/monreposnkartanonkirjasto.html Monrepos´n kartanon kirjasto] Kansalliskirjasto. Viitattu 23.11.2014.</ref>