Ero sivun ”Sirkus” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 26:
== Perinteinen sirkus ==
Perinteiseen sirkukseen kuuluvat Pohjoismaissa hevos-, merileijona-, kissa,- ja koiranumerot. Keski-Euroopassa ja Amerikassa saa vielä esittää villieläinnumeroita kuten leijonan kesytystä sekä elefanttinumeroita. Perinteisistä sirkuksista tunnettuja ovat mm. Circus Krone, Circus Knie, Cirque Medrano, Cirque Arlette Gruss, Gran Circo Mundial sekä kotimainen Sirkus Finlandia.
== Sirkus Suomessa ==
Rivi 35:
Teatteriseurueet saapuivat Suomeen vasta Pietarin perustamisen jälkeen, vuonna 1737. Ilman Venäläistä vaikutusta, maamme olisi pysynyt pidempään syrjäisenä. Sitä se ei enää 1800-luvulla ollut lainkaan. Läpikulkumatkalla Turku, Helsinki ja Viipuri esiinnyttiin paljon, sekä välillä myös pienemmissä kaupungeissa kuten Loviisa, Porvoo sekä Hamina.
Tämä Suomen kulttuurielämälle tavattoman myönteinen perusasia on määrätietoisesti häivytetty. Suomi hyötyi paljon 1800-luvun kulttuurivaikutteista, jotka Pietarin kautta ja välityksellä rantautuivat Suomeen nopeasti ja tehokkaasti. Itsenäistymisen myötä reitti katkesi ja Suomen asema muuttui jälleen hankalaksi ja syrjäiseksi.
Muitakin myötävaikuttavia tekijöitä vuosisadan vaihteen huvielämän kukoistamiseen toki löytyi: Ruotsista lopetettiin alkoholin tarjoilua varietee-esityksissä. Taiteilijat rynnistivät Helsinkiin, jolloin huviohjelmisto oli tuolloin vilkkaampaa Helsingissä kuin Tukholmassa.<ref>{{Kirjaviite|Nimeke = Yhtä sirkusta|Julkaisija = Näyttelyjulkaisu. Vammala 2002. Turun maakuntamuseo}}</ref>
=== Itsenäistyvän Suomen huvit===
Edellytykset huvielämämme kukoistamiselle romahtivat maamme itsenäistymisen myötä. Raja itään sulkeutui, eikä Suomen kautta päässyt enää esiintymään Pietariin. Kieltolaki tuli voimaan vuonna 1919, joka tuhosi ravintoloiden kannattuvuuden, eikä esiintyjiä voitu enää kiinnittää. Ulkomaisille artisteille ei myönnetty mielellään edes oleskelulupaa.
Sirkus näiyvettyi musertavan huviveron kourissa eikä korkeasuhdanne koskaan palautunut samanlaiseksi.<ref>{{Kirjaviite|Nimeke = Yhtä sirkusta|Julkaisija = Näyttelyjulkaisu. Vammala 2002. Turun maakuntamuseo}}</ref>
=== Sirkustaiteen käännekohtia===
Suomalaisella sirkuksella tuntuu nyt menevän kohtuullisen hyvin, vaikka alalla löytyy paljon kehittettävää. Aina ei kuitenkaan ole ollut näin: ajateltiin, että jos ei omista punaista tupaa ja perunamaata, ei sellainen ihminen ole kunnollinen. Yleisön suhtautuminen on ollut kieltelevää ja karttelevaa. Takametsien asukkaiden silmissä monet eksoottiset artistit ovat voineet tuntua jopa pelottavilta. Yleisö saattoi suhtautua koomisesti sirkukseen-mutta niin myös viranomaisetkin.<ref>{{Kirjaviite|Nimeke = Yhtä sirkusta|Julkaisija = Näyttelyjulkaisu. Vammala 2002. Turun maakuntamuseo}}</ref>
=== Tivolisirkukset ===
Oleellinen osa suomalaista sirkushistoriaa ovat 1900-luvun alussa toimineet kiertävät tivolit ja niiden ohjelmatarjonta. Ne olivat ympäristöltä suljettuja alueita, missä viihdetarjonta painottui ajolaitteisiin, pelitelttoihin mutta ennen kaikkea esitettävään ohjelmaan. Lotta Mattilan mukaan vuonna 1936 Suomea kiersi 16 tivoliyksikköä. Jokaisessa tivolissa oli jonkinlainen pieni sirkus. Sirkusteltan lisäksi tivoleissa oli ns. side show-telttoja, missä saattoi olla taikuriesityksiä, musta kabinetti, surmanajoa ja ns. kansatieteellisiä esityksiä ts. muita kulttuureja esitteleviä esityksiä.<ref>{{Kirjaviite|Nimeke = Yhtä Sirkusta|Julkaisija = Näyttelyjulkaisu. Vammala 2002. Turun maakuntamuseo}}</ref>
=== Huvivero ===
Suomalaisia sirkuksia rasittanut huvivero oli outo ilmiö ja sillä lienee ollut moralisoiva tarkoitus. Sodan jälkeen iltamat olivta suosittua huvia, mutta jos ohjelmassa oli pelkästään tanssia, joutui lipuista maksamaan 25% huviveroa. Tilaisuus oli kuitenkin mahdollista saada verovapaaksi, jos siellä järjestettiin ensin 1 1/2 tuntia jotain "ihmistä kehittävää ohjelmaa" kuten lausuntaa, oopperaa, näytelmiä ja balettia ja sitten seuraavat 1 1/2 tuntia tanssia. Jos anomuksessa luki, että ohjelmassa esiintyi akrobaatti, jönglööri tai taikuri, paikallinen nimismies saattoi määrätä 40% huviveron.
Sirkusohjelman katsominen oli siis vielä synnillisempaa kuin tanssiminen. Kun tilaisuuden järjestäjäksi merkittiin vaikkapa Sokeainyhdistys ja akrobatian paikalla merkittiin voimistelunäytös ja taikurin paikalle taika-aiheinen näytelmä niin verovapaus oli jokseenkin varma.
Tilanne herätti sirkustaitelijoissa luonnollisesti katkeruutta. Huviveron vuoksi alan veteraanit eivät suositelleet jälkipolvilleen sirkustaiteiljaksi ryhtymistä ja välistä menettiin kaksi sukupolvea.<ref>{{Kirjaviite|Nimeke = Yhtä sirkusta|Julkaisija = Näyttelyjulkaisu. Vammala 2002. Turun maakuntamuseo}}</ref>
=== Nykytilanne ===
| |||