Ero sivun ”Edvard Isto” versioiden välillä

Eetu Isto syntyi yhdeksänlapsiseen perheeseen [[Alavojakkala]]n kylässä silloisessa [[Alatornio]]n kunnassa. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijöitä. Eetu oli perheen nuorin lapsi ja ainoa, joka kävi kansakoulun. Koulu sijaitsi [[Yliraumo]]n kylässä noin kuuden kilometrin päässä Alavojakkalasta. Hänen koulunkäyntinsä loppui kansakouluun, ainakin osittain sen vuoksi, että lähin oppikoulu sijaitsi [[Oulu]]ssa asti. Kansakoulun jälkeen Isto jäi kotiin auttamaan isäänsä tilanpidossa. Täytettyään 18 vuotta hän lähti maalarioppilaaksi [[Ruotsi]]n puolelle [[Ylitornion kunta|Matarenkiin]], jossa hän työskenteli viitisen vuotta serkkunsa yrityksessä.<ref>Rönkkö, 1990, s. 12-17</ref>

Isto muutti [[Helsinki]]in 1888. Jo samana vuonna hän opiskeli [[Taideteollinen korkeakoulu|Taideteollisuuden keskuskoulussa]], ilmeisesti kuitenkin vasta valmistavalla osastolla, koska ei ollut käynyt oppikoulua. Itsensä hän elätti maalarin ja koristemaalarin töillä. Hän teki töitä muun muassa arkkitehti [[Karl August Wrede]]lle ja myöhemmin rakennusyrittäjä [[Salomo Wuorio]]lle. Vuoden tauon jälkeen Isto aloitti opintonsa uudelleen. Hän opiskeli nyt Taideteollisuuden keskuskoulun ylemmällä osastolla ammattimaalariksi. Opintoihin kuului tyylioppia, koristemaalausta, ornamenttimaalausta ja myös esimerkiksi elävän mallin piirustusta.<ref>Rönkkö, 1990, s. 18-27</ref> Isto opiskeli mahdollisesti myös [[Kuvataideakatemia|Taideyhdistyksen piirustuskoulussa]] iltalinjalla. Päivätyönsä ohella hän oli alkanut myös maalata tauluja.<ref>Rönkkö, 1990, s. 27</ref>

Isto haki ja sai Suomen Teollisuushallitukselta matkarahaa, jonka turvin hän matkusti [[Berliini]]in lokakuussa 1895.<ref>Rönkkö, 1990, s. 31</ref> Berliinissä hän opiskeli Berliinin taideakatemiassa. Vaikka hän opiskelun ohella joutuikin tekemään myös tavallisia maalarin töitä, Berliinissä hän sai yhä enemmän aikaa maalata taulujaan. Erityisesti hän maalasi muotokuvia.<ref>Rönkkö, 1990, s. 35</ref>

Berliinissä Isto maalasi tunnetuimman teoksensa, ''[[Hyökkäys|Hyökkäyksen]]'', jossa kuvataan Venäjän kaksipäinen kotka ahdistamassa [[Suomi-neito]]a. Maalaus valmistui [[1899]] eli samana vuonna, jolloin tsaari [[Nikolai II]] antoi [[Helmikuun manifesti]]na tunnetun julistuksensa.<ref>Rönkkö, 1990, s. 41</ref> Kesäksi Isto matkusti Helsinkiin. Siellä hän esitteli tauluaan [[Kaivopuisto]]ssa sijainneessa huvilassa. On myös mahdollista, että taulu viimeisteltiin vasta Helsingissä. Taulun nimeä, ''Hyökkäys'', ehdotti Iston ystävän Benjamin Ajon vaimo Emmi.<ref>Rönkkö, 1990, s. 44-46</ref> ''Hyökkäys'' levisi painokuvina kaikkialle Suomeen. KuviaIsto teetettiin Istonteetti toimestakuvia sekä Suomessa että Saksassa tuhansia kappaleita.<ref>Rönkkö, 1990, s. 112-115</ref>

Isto matkusti 1899 takaisin Berliiniin ja vietti siellä vielä pari vuotta. Kesällä 1901 hän palasi Suomeen ja Alatorniolle. Alatorniolla hän asui kirkkoherra [[Johannes Granö]]n vieraana Parasniemen pappilassa.<ref>Rönkkö, 1990, s. 157-159</ref> Kotimaassaan Isto ryhtyi maalaamaan lähinnä [[Tornio]]n, [[Kemi]]n ja Oulun kaupunkien silmäätekevien muotokuvia. Hän maalasi muotokuvia muun muassa kirkkoherra Granöstä, [[Oulun lyseo]]n rehtorista [[Mauno Rosendal]]ista ja kokkolalaisesta tehtailijasta [[Tuomas Pohjanpalo|Tuomas Friisistä]].<ref>Rönkkö, 1990, s. 214-227</ref>

Kirkkoherra Granö lähti keväällä 1902 papiksi [[Siperia]]an, jonne suomalaisia oli [[Ensimmäinen sortokausi|ensimmäisen sortokauden]] aikana karkotettu. Granö pyysi myös Istoa Siperiaan. Matka toteutui vasta kesällä 1905, kun Isto yhdessä Johannes Granön poikien [[J. G. Granö|Johannes Gabriel Granön]] ja Paavo Granön kanssa matkusti pastorin asuinpaikkaan Helsinki-nimiseen kylään Siperiassa. Isto sairastui Siperian matkallaan lavantautiin. Syksyllä 1905 hän palasi Suomeen ja pian paluunsa jälkeen kuoli keuhkokuumeeseen alle 40-vuotiaana.<ref>Rönkkö, 1990, s. 243-246</ref>

Eetu Isto haudattiin Alatornion hautausmaalle. Oulun Suomalainen Klubi, [[Väinö Kokko|Väinö Kokon]] johdolla pystytti Iston haudalle muistomerkin kesällä 1936. Muistomerkissä on kuvanveistäjä [[Martti Tarvainen|Martti Tarvaisen]] tekemä pronssireliefi, joka on tehty ''Hyökkäystä'' mukaillen.<ref>Rönkkö, 1990, s. 257</ref>