Ero sivun ”Lumijoki” versioiden välillä

Lumijoen seutu kuului keskiajalla [[Venäjä]]n [[karjalaiset|karjalaisten]] nautinta-alueeseen. Länsisuomalaisen asutuksen levitessä seudulle karjalaiset joutuivat vähitellen luopumaan alueesta. Tämä tapahtui kuitenkin vasta pitkällisen sotatilan jälkeen. Vuonna [[1588]] karjalaiset tuhosivat muun muassa Lapinniemen kylän. Lumijoen nimi mainitaan ensimmäisen kerran historiankirjoissa vuonna [[1496]], kun venäläinen sotajoukko riehui [[Liminka|Limingan]] rannikkokylissä. Seudun varhaisin asutus keskittyi Lumijoen, Hirvasniemen ja Lapinniemen kyliin.<ref name="Finlandia8">{{kirjaviite | Tekijä=Kalevi Rikkinen, Hannes Sihvo, Matti Eskola, Allan Tiitta |Nimeke=Finlandia, Otavan iso maammekirja 8|Julkaisupaikka=Keuruu| Julkaisija=Kustanneyhtiö Otava|Vuosi=[[1986]]|Tunniste=ISBN 951-1-09142-5}}</ref>

Vuosina [[1695]]–[[1696]] nälkä koetteli lumijokilaisia, ja tilanne paheni entisestään [[isoviha|isonvihan]] aikana. Vuoden [[1714]] jälkeen venäläiset saapuivat Pohjois-Pohjanmaalle. Isonvihan aikana kylän taloista puolet autioitui ja arvioiden mukaan jopa neljä viidesosaa [[Liminka|Limingan]] pitäjän asukkaista olisi menehtynyt. Väitetään, että [[Zacharias Topelius|Sakari Topeliuksen]] [[Koivu ja tähti]] -tarina pohjautuisi ylipääläisten lasten kokemuksiin. Asutus laajeni hitaasti ja asukasluku alkoi kasvaa nopeammin vasta [[1700-luku|1700-]] ja [[1800-luku|1800-luvulla]]. Vuonna [[1880]] kunnan asukasluku oli 2126 ja [[1900]] 2269. Vuonna [[1930]] asukkaita oli 2426. Toisen maailmasodanmaailmansodan jälkeen väestö alkoi vähetä ja vuonna [[1980]] asukasluku oli enää 1372. [[1980-luku|1980-luvun alussa]] väkiluku alkoi jälleen kasvaa.<ref name="Finlandia8" />

Lumijoen Rauhanyhdistys| Viitattu = 21.10.2011| Kieli = }}</ref>. Lestadiolaisuuden paikkakunnalle toi vuonna 1867 talollinen Antti Tukki, joka oli myös liikkeen paikallinen johtomies. 1871 oli [[Ylipää (Lumijoki)|Ylipää]]n kylässä voimakas herätys. Tukin lisäksi Lumijoella ei ollut omia puhujia, vaan siellä kävi vierailevia saarnaajia. 1880-luvun alussa paikkakunnan lestadiolaisten määräksi arvioitiin 60-10060–100 henkeä, mutta 1890-luvun lopulla siihen ei kuulunut ainakaan kirkollisten tietojen perusteella enää kuin noin 30 henkeä.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Lohi, Seppo| Nimeke = Pohjolan kristillisyys. Lestadiolaisuuden leviäminen Suomessa 1870-1899| Vuosi = 1997| Sivut = 234-236| Julkaisupaikka = Oulu| Julkaisija = Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys ry| Tunniste = ISBN 951-8940-69-x}}</ref> Paikkakunnalle perustettiin oma rauhanyhdistys eli Lumijoen Rauhanyhdistys vuonna 1945 ja yhdistyksen toimitalo valmistui vuonna 1981<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://www.rauhanyhdistys.fi/lumijoki/public/page/158| Nimeke = Historiaa| Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Lumijoen Rauhanyhdistys| Viitattu = 21.10.2011| Kieli = }}</ref>.

Kallioperä on pääasiassa granodioriittia, [[kvartsi]][[dioriitti]]a sekä [[graniitti]]a. Kunnan [[pohjoinen|pohjoisosa]] kuuluu Muhoksen jotuniseen [[savi]][[kivi]]kerrostumaan, joka lepää peruskallion päällä. Kallioperä on kauttaaltaan paksujen [[hiekka]] ja [[moreeni]]kerrosten peitossa. Pohjoisrannikolla on myös [[savi|savea]] paksuina kerroksina. Kunnan [[etelä]]- ja [[lounas|lounaisosissa]] kivennäismaalajit ovat laajoilla alueilla turpeen alla. Kallioperän tasaisuuden ja paksujen maalajikerrosten vuoksi maasto on hyvin tasaista. Maa nousee verkalleen rannikolta sisämaahan päin. Koko rantavyöhyke on vesiperäistä, alavaa niittymaata, joka [[itä|idässä]] välittömästi liittyy [[Limingan lakeus|Limingan lakeuteen]]. Järviä kunnan alueella ei ole ja joetkin ovat pieniä. Kirkonkylän halki virtaava [[Lumijoki (joki)|Lumijoki]] on seudun ainoa iso joki.<ref name="Finlandia8" />