Ero sivun ”Charles Stewart Parnell” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p →Elämä ja ura: - tark. |
pEi muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 23:
Kilmainhamin sopimuksen myötä vallankumouksellinen toiminta Irlannissa hiljeni ja Parnellin johtava asema säilyi horjumattomana. [[Reform Act (1884)|Vuoden 1884 äänioikeusuudistus]] lisäsi entisestään hänen puolueensa edustusta parlamentissa.<ref name="brit" /> Yhdessä [[Konservatiivipuolue (Yhdistynyt kuningaskunta)|konservatiivien]] kanssa Parnellin Irlantilainen puolue kaatoi kesäkuussa 1885 liberaalien hallituksen. Marraskuun 1885 parlamenttivaaleissa Parnell antoi julistuksen, jossa hän kehotti Englannissa asuvia irlantilaisia äänestämään mieluummin konservatiivien kuin liberaalien ehdokkaita. Taktiikan tarkoituksena oli varmistaa Englannin pääpuolueiden tasavahva kannatus, jolloin Parnellin oma puolue saisi vaa’ankieliaseman. Tavoite toteutui Irlantilaisen puolueen saadessa 86 edustajaa. Puolueen edustajat tukivat aluksi uutta konservatiivihallitusta, mutta kun hallitus kiristi toimia Irlannissa, Parnell siirsi tukensa takaisin Gladstonelle, joka pääsi näin helmikuussa 1886 palaamaan pääministeriksi.<ref name="NFB" /><ref name="brit" />
Gladstonen hallitus oli nyt riippuvainen irlantilaisten tuesta, ja lupasi siksi säätää lain Irlannin itsehallinnosta. Hallitus antoi ensimmäisen home rule -lakiesityksen huhtikuussa 1886, ja Parnell sitoutui tukemaan sitä. Esitys kuitenkin ajoi Englannin liberaalit sisäiseen hajaannukseen ja parlamentin alahuone hylkäsi lakiesityksen kesäkuussa selvällä enemmistöllä. Seuraavana vuonna pääministeriksi palasi Irlannin itsehallintoa vastustanut konservatiivi [[Robert Salisbury]]. Parnell vetäytyi osin syrjään politiikasta sekä terveyssyistä että asemansa hankaloitumisen vuoksi. Irlantilainen puolue liittoutui nyt oppositiojohtaja Gladstonen kanssa, ja joutui siksi luopumaan aiemmasta jarrutustaktiikastaan. Parnell pysyi myöskin sivussa [[William O’Brien]]in Irlannissa vuonna 1886 käynnistämästä uudesta
Parnell joutui keskelle uutta kohua, kun ''[[The Times]]'' julkaisi 18. huhtikuuta 1887 jäljennöksen hänen kirjoittamakseen väitetystä kirjeestä, jossa hän olisi hyväksynyt viisi vuotta aiemmat Phoenix Parkin murhat. Parnell tuomitsi kirjeen väärennökseksi. Tapausta tutki syyskuusta 1888 helmikuuhun 1889 erityinen tutkintakomitea. Vuonna 1889 Richard Pigott -niminen irlantilainen toimittaja tunnusti komitealle tehneensä väärennöksen. Parnellin maineen puhdistuminen vahvisti hänen asemaansa, sillä Englannin liberaalit alkoivat nyt nähdä hänet vääryyttä kärsineenä marttyyrina.<ref name="brit" /><ref name="NFB" />
| |||