Ero sivun ”Columbia Records” versioiden välillä

 

Samaan aikaan [[Frank Seaman]], [[levysoitin|gramofonisoittimen]] keksijän [[Emile Berliner]]in entinen jälleenmyyjä, perusti ''Universal Talking Machine Company'' -yhtiön ja aloitti levysoittimien ja äänilevyjen valmistuksen ''Zonophone''-nimellä, Berlinerin kilpailijana. Epäilyttävien juridisten vaiheiden, ja suoran piraattitoiminnan (hän julkaisi muun muassa uudestaan Berlinerin omia levityksiä) kautta Seaman onnistui toukokuussa 1900 saamaan Berlinerin luopumaan yhdysvaltalaisista markkinoista. Columbia oli American Graphophone Companyn kautta tukenut Seamania, muun muassa osallisena [[patentti|patenteissa]], mutta taloudelliset voitot tästä jäivät pieniksi ja lyhytaikaisiksi. Jo vuonna [[1901]] Seamanin liiketoiminta ajautui vararikkoon uuden kilpailijan [[Victor (levy-yhtiö)|Victorin]] takia. Victor oli Berlinerin liikekumppanin [[Eldridge R. Johnson]]in uusi yhtiö. Tämän vuoksi Columbia kääntyi toiseen Berlinerin entiseen työntekijään, [[Joseph Jones]]iin. Jones oli juuri saanut patentin uudesta levyjen valmistusmenetelmästä. Menetelmä muistutti paljon Berlinerin menetelmää, ja Columbia osti patentin 25 000 dollarilla. Syksyllä 1901 Columbia aloitti levyjen markkinoinnin nimellä ''Climax''. Vuotta myöhemmin levymerkin nimi muutettiin samaksi kuin yhtiön nimi: ''Columbia''. Columbia kilpaili Edison Phonograph Company- ja Victor Talking Machine Company-yhtiöiden kanssa levybisneksestä. Vuonna 1908 käynnisti "kaksipuolisten" levyjen valmistuksen ja levyttämisen. Heinäkuussa 1912 Columbia päätti keskittyä erityisesti levyjen tuottamiseen ja lopetti uusille sylinterilevyille levyttämisen ja valmistuksen. 25. helmikuuta, 1925, Columbia aloitti levyttämisen uudella sähköisellä levytystekniikalla, joka oli lisensioitu Western Electriciltä. Art Gilham, "kuiskaava pianisti" oli ensimmäinen joka levytti sähköisellä menetelmällä. 1926, Columbia valtasi Okeh Recordsin ja houkutteli kasvavan suosion saaneen jazz- ja blues-artistin

 

== Columbian omistajan vaihdos ==