Ero sivun ”Toivo Antikainen” versioiden välillä

Antikainen pidätettiin Suomessa häntä piilotelleen [[Yrjö Leino]]n luota 7. marraskuuta 1934. Oikeudenkäynti, jossa Antikaista syytettiin valtiopetoksen valmistelusta, alkoi helmikuussa 1935 ja se kesti yli kaksi vuotta. Syyttäjänä toimi [[Olavi Honka]]. Antikaista syytettiin myös siitä, että hän olisi tappanut heimosoturi [[Antti Marjoniemi|Antti Marjoniemen]], joka oli jäänyt vangiksi Kiimasjärven retken aikana vuonna 1922. Nimenomaan jyrkästi politisoitunut murhaoikeudenkäynti sai valtavan julkisuuden, sillä oikeistolehdistö väitti Antikaisen syyllistyneen surman yhteydessä [[Kidutus|kidutukseen]] (elävältä nuotiossa polttamiseen) ja jopa jonkinlaiseen [[kannibalismi]]in. Antikaisen tapaus nosti julkisuuteen laajan keskustelun rangaistusmuodoista Suomessa. Osa oikeistosta alkoi vaatia kuolemanrangaistuksen käyttöönottoa. Oikeudenkäynti sai myös kansainvälistä näkyvyyttä, sillä suomalainen sai taakseen kommunistien johtaman maailmanlaajuisen solidaarisuusliikkeen, jonka toinen ikoni oli Saksassa vangittu [[Georgi Dimitrov]].<ref name="Kimmo Mikkola"/> [[Kansainvälinen Puna-apu]] (MOPR) hankki Antikaiselle oikeusapua ja vaikutti siihen, että oikeudenkäyntiä saapui seuraamaan myös ei-kommunistisia kansainvälisiä asiantuntijoita. Suomessa perustettiinperusti liberaalinliberaali sivistyneistön toimestasivistyneistö kuolemanrangaistuksia vastustanutvastustaneen toimikuntatoimikunnan, joka muun muassa keräsi 120kuolemanrangaistusta 000 nimeävastustavaan adressiin kuolemanrangaistusta120&nbsp;000 vastaannimeä.<ref>Tauno Saarela: Kommunistinen internationaali ja suomalainen kommunismi 1919–1935. Teoksessa Kallis toveri Stalin (Edita 2002), s. 51.</ref> Hovioikeus tuomitsi Antikaisen kahdeksaksi vuodeksi kuritushuoneeseen valtiopetoksen valmistelusta ja korkein oikeus viimein 12. toukokuuta 1937 elinkautiseen vankeuteen murhasta. Vuosikymmeniä myöhemmin ilmestyneissä postuumeissa muistelmissaan suomalaistaustainen KGB-upseeri [[Toivo Vähä]] tunnusti surmanneensa Marjoniemen puukolla Antikaisen käskystä, mitä ei ole voitu varmistaa todeksi.