Ero sivun ”Armand de Richelieu” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Removing Link GA template (handled by wikidata) |
p -toimesta |
||
Rivi 62:
Sijaishallitsijana toiminut Henrik IV:n puoliso [[Maria de' Medici]] nimitti Richelieun marraskuussa 1615 tulevan kuningattaren [[Anna Itävaltalainen|Anna Itävaltalaisen]] hovisaarnaajaksi. Tämä tehtävä antoi hänelle oikeuden osallistua kuninkaan neuvoston istuntoon vuonna 1616 viiden kuukauden ajan sisäasiain- ja sota-asiain valtiosihteerinä.
Richelieun poliittinen ura koki kovan kolauksen, kun leskikuningatar Maria de
Tuleva kardinaali ja diplomaatti osoitti suurta neuvottelijan ja välittäjän taitoa, kun hän sai Ludvig XIII ja tämän äidin suhteet lähenemään ja siten aikaan [[Angoulûme]]n sopimuksen 1620 ja [[Angers]]in sopimuksen 1621. Näistä saavutuksista hänet palkittiin kardinaalin arvolla 5. syyskuuta 1622, ja se vahvistettiin [[Lyon]]issa 12. joulukuuta samana vuonna.
== Paluu valtaan ==
Rivi 74:
== Taistelu ylhäisiä vastaan ==
Ehkä kaikkein suurinta tuskaa Richelieulle tuotti hänen taistelunsa valtakunnan korkeata aatelia vastaan. Taistelussa hän sai paljon vihollisia, joista Maria de Médicin jälkeen seuraavana oli kuninkaan oma veli [[Gaston Orléans]]. Kun ylimykset eivät onnistuneet saamaan tahtoaan lävitse kuninkaan kanssa, niin he kääntyivät ulkovaltojen puoleen ja yrittivät useita vallankaappauksia. Lisäksi
Alistaakseen valtakunnan korkeat herrat ja saadakseen heidät noudattamaan kuninkaan tahtoa, ei kardinaali epäröinyt teloituttaa korkeimman aatelinkaan edustajia kuten [[Henri II de Montmorency]]ä tai vehkeilijöitä kuten Chalais ja Cinq-Mars, joka oli hänen ystävänsä poika ja jonka hän oli itse esitellyt kuninkaalle toivoen heidän välilleen hyvin intiimiä ystävyyttä. Kardinaalin aikana kuninkaan vallan absoluuttinen luonne kasvoi ja laajeni merkittävällä tavalla.
Rivi 94:
Kardinaali Richelieu oli poliitikko, hän soti, neuvotteli ja juonitteli. Samalla hän oli kuitenkin ranskalaisen yhteiskunnan tieteellisen toiminnan edistäjä sekä taiteiden ja kulttuurin vankka tukija. Tässä hänellä oli apua opinnoistaan ennen kirkolliselle uralle ryhtymistään.
Vuonna [[1622]] kardinaali valittiin [[Sorbonne]]n yliopiston kansleriksi. Hänen
== Lähteet ==
Rivi 102:
*Ferro, Marc; Histoire de France 2001
==
*Bluche, François
*Richelieu et la culture : actes du colloque international en Sorbonne (toim. Roland Mousnier) 1987
*Hildesheimer, Françoise
*Bonney, Richard
*Thuau, Etinne
[[Luokka:Ranskalaiset
[[Luokka:
[[Luokka:Vuonna
[[Luokka:Vuonna 1642 kuolleet]]
|