Ero sivun ”Pihlajaveden erämaakirkko” versioiden välillä

▲Kirkkoherra [[Abraham Indrenius]] nuorempi antoi selityksen tuomiokapitulille saarnahuoneen valmistumisesta 1782. Pyytämiensä lisätietojen jälkeen kapituli tuli siihen tulokseen, että rakennus on pikemminkin kirkko kuin saarnahuone ja antoi Indreniukselle huomautuksen. Tuomiokapituli kanteli asiasta Vaasan läänin maaherralle Krabbelle, jotta muuallakin esiintynyt vastaava omavaltaisuus saataisiin loppumaan. Kirkkoa käytettiin kuitenkin vaikka sitä ei oltu sellaiseksi vihitty vuoteen 1787 asti, jolloin vihkiminen jumalanpalveluspaikaksi lopulta toimitettiin. Pihlajavetiset saivat kirkkonsa. 1820-luvulle asti Pihjalajavedellä ei ollut omaa pappia, vaan Keuruun papit kävivät pitäjässä joka kolmas tai neljäs pyhä. Ensimmäinen Pihlajaveden oma pappi oli kappalainen [[Anders Johan Gummerus]].

▲Kirkkoa ympäröivän kiviaidan reunustama hautausmaa vihittiin käyttöön ennen kirkon vihkimistä vuonna 1785. Hautausmaa oli 1830-luvulla hautausmaan tarkastajien mielestä niin ahdas, vesipohjainen ja kivinen että vain kirkon toiselle puolelle voitiin haudata noin 2 kyynärän eli 119 cm:n syvyyteen. Hautausmaa oli kuitenkin pääasiallisesti käytössä 1870-luvulle asti. Viimeisimmät haudat ovat 1900-luvun alusta. Kirkon ympärille on haudattu lukuisia määriä punatautiin ja nälkään kuolleita. Kymmeniä vanhoja puuristejä on kerätty talteen kirkon sivueteiseen ja ne on kuvattu Keski-Suomen museon toimesta.