Ero sivun ”Kiinan–Japanin sota (1894–1895)” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Kumottu muokkaus 14513322, jonka teki Kuriuss (keskustelu) |
Kumottu muokkaus 14513358, jonka teki Phiitola (keskustelu) korjaushan oli aiheellinen |
||
Rivi 1:
{{Tämä artikkeli|kuvaa vuosina 1894–1895 käytyä ensimmäistä
{{Taistelu
| nimi = Kiinan–Japanin sota (1894–1895)
Rivi 18:
| tappiot2 = 13 823 kuoli 1,417 taisteluissa ja 11,894 tauteihin,
3 973 loukkaantui
| muut_taistelut = Ensimmäisen
}}
Rivi 31:
Kiinan osalta taisteluun osallistui vain [[Beiyang]]-laivasto muiden Kiinan laivastojen pysytellessä puolueettomina. Keltaisella merellä käydyssä meritaistelussa Japanin kevyet torpedoveneet ja hävittäjät voittivat Kiinan raskaista taistelulaivoista koostuneen taisteluosaston. Japanin taktiikka perustui enemmän liikuvuuteen kuin tulivoimaan. Lisäksi Japanin laivasto oli rakenteeltaan paljon uudenaikaisempi kuin Kiinan laivasto ts. alukset olivat uudempia.
Myös sodan johto kiinalaisten puolelta oli sekaisin, kun taas Japanin armeija oli huomattavasti uudenaikaisempi ja paremmin johdettu. Japanin maavoimat olivat aseistetut nykyaikaisilla kivääreillä, kun taas Kiinan armeijalla oli taisteluissa mukana jopa perinteisillä bambukeihäillä aseistautuneita osastoja. Niinpä Japani voitti helposti vallaten [[Lüshun|Port Arthur]]in, [[Dalian]]in ja [[Weihaiwei]]n. Japanin sotamenestyksen taustalla olivat ennen kaikkea seuraavat seikat: parempi aseistus, parempi sodanjohto ja paremmin koulutettu armeija kuin Kiinalla. Japani käytti armeijansa koulutukseen runsaasti ulkomaalaisia kouluttajia 1800-luvun lopulla. Maavoimia kouluttivat pääosin saksalaiset
Kiina lähetti [[Li Hongzhang]]in Japanin [[Shimonoseki]]in neuvottelemaan rauhasta, mikä saavutettiinkin, mutta Kiinan kannalta katastrofalisella [[Shimonosekin sopimus|rauhansopimuksella]]: Japani sai [[Taiwan]]in ja joitakin muita alueita, Korea julistettiin itsenäiseksi, Weihaiwei jäi japanilaisille takuuksi sotakorvausten maksamisesta, Kiinan kaupunkeja avattiin ulkomaalaisille ja ulkomaalaiset saivat oikeuden perustaa tehtaita Kiinan sopimussatamiin. Kiinassa rauhansopimuksen solmiminen herättikin laajaa vastustusta.
| |||