Ero sivun ”Marjatta Kallio” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p →Taiteellinen ura: w |
p w |
||
Rivi 18:
== Taiteellinen ura ==
Marjatta Kallio oli [[Tampereen Teatteri]]n näyttelijänä vuosina 1946–1949. [[Helsingin kaupunginteatteri]]n riveissä hän oli 1949–1976. Hän niitti mainetta varsinkin musikaaleissa ja komedioissa. Hän näytteli muun muassa [[Pirkko Raitio]]n eroajaisnäytelmässä ''Edvardin lapset'', jossa hän oli yksi lapsista, kaksi muuta olivat [[Martti Katajisto]] ja [[Usko Kantola]]. Vakavampia rooleja hän teki Kansanteatterin näytelmissä, kuten Lorcan ''[[Bernarda Alban talo]]'' ja Eila Pennasen esikoisnäytelmässä ''Aurinkomatka''. ''[[Niskavuoren Heta]]n'' ensi-illassa Kallio näytteli Hetan toista tytärtä Kerttu Harjulaa, kuten samannimisessä elokuvaversiossakin. Kallion ura näyttämöllä, televisiossa ja valkokankaalla päättyi hänen jäätyään eläkkeelle 52-vuotiaana sydänvaivojen takia.
Kallion elokuvaura alkoi 1951 pikkuosilla elokuvissa ''[[Vihaan sinua – rakas]]'' ja ''[[Tytön huivi]]''. Seuraavana vuonna hän tulkitsi Hetan ujompaa tytärtä Kerttua ''[[Niskavuori]]''-elokuvassa. Elokuvassa ''[[Yhteinen vaimomme]]'' hän näyttelee yhteisvaimo Jenniä. [[Matti Kassila]]n elokuvassa ''[[Syntipukki (vuoden 1957 elokuva)|Syntipukki]]'' Kallio vetää elokuvan kakkosjuonta tasokkaana myyjätär Irja Salona. ''[[Ei ruumiita makuuhuoneeseen]]'' -elokuvassa (1959) Marjatta Kalliolla on eroottisesti latautunut sivuosa mademoiselle Miminä, joka huumaa rohkealla tanssillaan [[Helge Herala]]n tulkitseman poikamiehen. Viimeinen merkittävä rooli Kalliolla on elokuvassa ''[[Älä nuolase...]]'' (1962) pirteänä seurapiirineitona. Hänen viimeiseksi valkokangasroolikseen jäi näyttäytyminen elokuvassa ''[[Äl' yli päästä perhanaa]]'' (1968), jossa hän näyttelee televisiota katsovaa perheenäitiä. Perheenisää näyttelee [[Olavi Ahonen]].
| |||