Ero sivun ”Erik Heinrichs” versioiden välillä

Yleisesikunnan päällikön tärkeimpiä tehtäviä oli pitää yhteyttä Saksan [[Wehrmacht]]in edustajaan Päämajassa, kenraali [[Waldemar Erfurth]]iin. Tammikuussa 1942 Heinrichs matkusti Saksaan selvittämään saksalaisten ”talvikriisin” syitä. Tilanne oli kiristynyt huomattavasti saksalaisten rintamaosuudella [[Pietari (kaupunki)|Leningrad]]in ympärillä. Saksalaiset [[Operaatio Lachsfang|esittivät suomalaisille hyökkäyksen jatkamista]] Itä-Karjalan [[Belomorsk]]iin ja Muurmannin radan katkaisemista. Heinrichs piti hyökkäystä ylivoimaisena suomalaisten voimavaroihin nähden. Belomorskiin ei hyökätty kesällä 1942 eikä myöhemminkään. Heinrichs tapasi kolmannen matkansa aikana myös [[valtakunnankansleri]] [[Adolf Hitler]]in.

 

 

Neuvostoliitto aloitti [[10. kesäkuuta]] suurhyökkäyksen Suomeen. Sosiaalidemokraattien [[Karl-August Fagerholm]] pyysi [[27. heinäkuuta]] Heinrichsiä esittämään niin sanotun ''lojaalin opposition'' laatiman ohjelmaehdotuksen marsalkalle. Fagerholm totesi, että sodan lopettaminen Neuvostoliiton kanssa oli saatava mitä pikimmin aikaan. Valtionpäämiestä piti vaihtaa. Eduskunta valitsi [[4. elokuuta]] Mannerheimin [[Risto Ryti|Rytin]] tilalle, ja sotatoimet lopetettiin 4–5. syyskuuta Suomen rauhanneuvotteluvaltuuskunta lähti Moskovaan, jolloin mukana oli myös Yleisesikunnan päällikkö Heinrichs. [[Moskovan välirauha|Välirauhansopimus]] allekirjoitettiin [[19. syyskuuta]] Moskovassa.