Ero sivun ”Italian merivoimat” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
viite fix |
|||
Rivi 54:
=== Sodan jälkeinen laivasto ===
Vuoden 1946 vaalien jälkeen kuningaskunta muuttui tasavallaksi ja Regia Marina muuttui Marina Militareksi eli sotalaivastoksi tai merivoimiksi. Yhdysvaltain Marshall suunnitelman tukemana aloitettiin jälleenrakennus. Eurooppa jakantui nopeasti kahtia ja Italia aloitti turvatakuuneuvottelut Yhdysvaltain kanssa.
Kansainvälisen tilanteen muuttuminen ja kylmän sodan alkaminen lopetti alusten siirron Yhdysvaltoihin ja Yhdistyneelle kuningaskunnalle, mutta Kreikka, Ranska ja Neuvostoliitto vaativat niille luovutettavaksi määrätyt alukset. Välimeren muodostuessa tärkeäksi toiminta-alueeksi Neuvostoliittoa tukevien ja sitä vastustavien maiden laivastoille Italian tärkeä strateginen sijainti korostui.▼
▲Kansainvälisen tilanteen muuttuminen ja kylmän sodan alkaminen lopetti alusten siirron Yhdysvaltoihin ja Yhdistyneelle kuningaskunnalle, mutta Kreikka, Ranska ja Neuvostoliitto vaativat niille luovutettavaksi määrätyt alukset. Luovutusten lisäksi aluksia romutettiin vuosina 1948-1955 kuten entotukialus ''Aquila'' La Speziassa. Välimeren muodostuessa tärkeäksi toiminta-alueeksi Neuvostoliittoa tukevien ja sitä vastustavien maiden laivastoille Italian tärkeä strateginen sijainti korostui.
Yhdysvallat toivoi saavansa hallita edelleen Italiassa olevia tukikohtiaan luopuen rauhansopimuksen rajoituksista. Yhdysvallat ja Italia tekivät kahden keskisen tukiohjelman ({{Mutual Defence Assistance Programme|MDAP}}), joka mahdollisti asevoimien uudelleen kehittämisen Yhdysvaltain taloudellisella tuella. Italian liityttyä 4. huhtikuuta 1949 Natoon rauhansopimuksen rajoitukset purettiin vuoden 1951 loppuun mennessä lukuunottamatta lentotukialusten rajoitusta, joka purettiin vasta 1989.
Natomaana Italian laivaston tehtävänä oli valvoa Adrianmerta sekä Otrantonsalmea sekä suojata Tyrrhenianmeren meriliikenne. Tehtävän vaatimusten täytön selvittämiseksi tehtiin tutkimus, josta julkaistiin raportti ''Studio sul potenziamento della Marina Italiana in relazione al Patto Atlantico''. Laivaston kehittäminen vaatimusten edellyttämälle tasolle vaati runsaasti varoja kaluston hankintaan sekä organisaatiomuutoksiin. Lisäksi laivasto piti saattaa Nato yhteensopivaksi. Kehitys oli taloudellisten rajoitusten ja muiden Euroopan maiden vastustuksen vuoksi hidasta.
2000-luvulla Italian laivasto on varustettu modernein aluksin ja se kehittyy jatkuvasti. Elokuussa 2014 laivastoon sisältyi kaksi lentotukialusta, kolme maihinnousualusta, neljä hävittäjää, neljätoista fregattia ja kuusi sukellusvenettä. Näiden lisäksi on kuusi ulkovartiolaivoiksi luokiteltua korvettia ja neljätoista vartioalusta. Miinantorjunta-aluksia on kymmenen. Laivaston tukena on vielä runsaasti erilaisia apualuksia.
== Meri-ilmavoimat ==
Italian meri-ilmavoimien käytössä on joukko lentokoneita, helikoptereita sekä miehittämättömiä lentolaitteita. Lentokoneina ovat Boeing AV-8B Harrier II ja Piaggio P.180 Avanti ja maa on tilannut viisitoista F-35B-konetta.
== Rannikkovartiosto ==
Rannikkovartiosto ({{k-it|Corpo delle Capitanerie di Porto - Guardia costiera}}) on osa merivoimia ja se kuuluu kuljetus- ja liikenneministeriön valvontaan.
== Tulli ==
Tulli ({{k-it|Guardia di Finanza}}) on valtiovarainministeriön alainen viranomainen ja samalla kuitenkin osa asevoimia. Tullin hallinnassa on yli 600 venettä ja isompaa alusta sekä noin 100 lentokonetta, joiden tehtävänä on valvoa Italian aluevesiä sekä samalla osaa Euroopan etelärajasta.
==Lähteet==
| |||