Ero sivun ”Aladár Paasonen” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Carl Gustaf Emil Mannerheim| |
|||
Rivi 17:
}}
'''Aladár Antero Zoltán Béla Gyula Árpád Paasonen''' ([[11. joulukuuta]] [[1898]], [[Budapest]], [[Itävalta-Unkari]] – [[6. heinäkuuta]] [[1974]] Flourtown, [[Pennsylvania]], [[Yhdysvallat]]) oli suomalainen [[eversti]], joka toimi [[Päämaja]]n tiedustelujaoston päällikkönä [[jatkosota|jatkosodan]] aikana. Ollessaan sodan jälkeen Sveitsissä marsalkka Mannerheimin sihteerinä hän käytti nimeä Herra Bartha<ref>[https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/44773/sepp%C3%A4l%C3%A4_v%C3%A4it%C3%B6skirja.pdf?sequence=1 Elina Seppälä, Ranskalainen Eurooppa ja suomalainen Suomi : Jean-Louis Perret kulttuurinvälittäjänä ja verkostoitujana 1919-1945,] s. 239 viitattu 31.8.2014</ref>.
Hänen vanhempansa olivat [[professori]] [[Heikki Paasonen]] ja Mariska Paskay de Palásth,<ref>[http://kotisivu.suomi.net/brantberg/Sotaupseerit%20-%20Aladar%20Paasonen.htm Robert Brantberg: Sotaupseerit.]</ref> joten hän oli puoliksi [[unkarilaiset|unkarilainen]]. Paasonen osallistui [[Suomen sisällissota]]an valkoisten puolella yleten [[aliluutnantti|aliluutnantiksi]]. [[Maanpuolustuskorkeakoulu|Kadettikoulun]] jälkeen hänet ylennettiin [[luutnantti|luutnantiksi]] joulukuussa [[1920]].<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Nevalainen, Petri| Nimeke = Marskin tiedustelija: eversti Aladár Paasosen tarina|Vuosi = 2012|Sivut = 26| Selite = | Julkaisupaikka = Helsinki| Julkaisija = Helsinki-kirjat| Tunniste = ISBN 978-952-5989-03-8| Kieli =}}</ref><ref name=Nevalainen2012_217_219 />
Rivi 27:
Vuonna [[1937]] hänet nimitettiin presidentti [[Kyösti Kallio]]n vanhemmaksi adjutantiksi ja ylennettiin everstiksi.<ref name=Nevalainen2012_217_219 />
Paasonen oli Suomen valtuuskunnan jäsenenä [[talvisota]]a edeltäneissä Moskovan neuvotteluissa loka-marraskuussa 1939 yhdessä mm. Paasikiven ja Nykoppin kanssa. Talvisodan aikana Paasonen oli komennettuna [[Pariisi]]in, jossa hänen tehtävänsä oli yrittää hankkia aseita ja muuta sotavarustusta puolustusvoimille. [[Jatkosota|Jatkosodan]] aikana Paasonen oli aluksi [[Jalkaväkirykmentti 5 (jatkosota)|Jalkaväkirykmentti 5:n]] (JR 5) komentajana [[Karjalankannas|Karjalan kannaksella]] ja [[Itä-Karjala]]ssa vuosina 1941–42. Hänestä tuli marsalkka [[Carl Gustaf Emil Mannerheim|Mannerheim]]in luotettu apulainen toimiessaan [[Päämaja]]n tiedustelujaoston päällikkönä vuosina 1942–44. <ref>Nevalainen 2012, s. 125.</ref> Kun marsalkka presidentin tehtävästä luovuttuaan keväällä 1946 vetäytyi [[Lausanne]]en, [[Sveitsi]]in eläkkeelle, juuri Paasonen oli hänen uskollisin seuralaisensa siellä.<ref>Nevalainen 2012, s. 192-193.</ref>
Sodan jälkeen Paasonen lähti Suomesta vapaaehtoiseen maanpakoon yhdessä lähimmän miehensä eversti [[Reino Hallamaa]]n kanssa keväällä 1945, koska pelkäsi joutuvansa [[Valpo]]n pidättämäksi mm. [[operaatio Stella Polaris|Stella Polaris]]- ja [[asekätkentä]]juttujen takia.<ref>Nevalainen 2012, s. 156.</ref>
| |||