Ero sivun ”Operaatio Bodyguard” versioiden välillä

Liittoutuneet tiesivät hyvin, että [[Ruotsi]]n rautamalmi oli elintärkeää Saksan sotateollisuudelle. Saksaan malmi laivattiin [[Norja]]n [[Narvik]]in kautta, joten oli odotettavaa, että [[Adolf Hitler]] tulisi todennäkisesti puolustamaan kaupunkia raivokkasti. Operaatio Fortitude Northin tarkoitus oli uskotella Saksalle, että [[Edinburgh]]ista käsin oli suunnitteilla noin 100&nbsp;000 miehen hyökkäys Narvikiin. Myös juonessa mukana ollut [[Stalin]] keskitti suuren määrän joukkojaan [[Kuolan niemimaa|Kuolanlahteen]] vahvistaakseen kuvaa tulevasta suurhyökkäyksestä. Pääosin valheelliseen radioliikenteeseen perustunut hämäys tehosi hyvin. Saksa piti Norjan puolustuksessa liki 150&nbsp;000 sotilasta. Vastaavasti Edinburgin "hyökkäysjoukot" koostuivat todellisuudessa 334 sotilaasta ja 29 upseerista.<ref name="TKH"/>

Liittoutuneiden merkittävin hämäys perustui [[Hitler]]inHitlerin olemassa olleeseen käsitykseen, jonka mukaan liittoutuneiden joukot nousisivat maihin todennäköisimmin siellä missä [[Englannin kanaali]] on kapeimmillaan. Käytännössä tämä tarkoitti mantereen puolella Ranskan [[Calais]]in seutua. Tarkoituksena oli sitoa saksalaisten joukot pois Normandiasta. Operaatiota varten luotiin kuvitteellinen, miljoonan miehen vahvuinen Yhdysvaltojen ensimmäinen armeijaryhmä (''First United States Army Group'' eli ''FUSAG''), jonka komentajaksi nimitettiin kenraali [[George S. Patton]]. Valtavaa armeijakuntaa esitti ainoastaan muutama tuhat yhdysvaltalaissotilasta, jotka kasasivat saksalaisten tiedustelua varten valtavia kenttäleirejä, vanerisia lentokoneiden profiileja, pumpattavia panssarivaunuja sekä muita ilmakuvissa hämääviä rakennelmia. Myös radioliikennettä lisättiin vastaamaan esitettyjen joukkojen kokoa. Operaatio oli menestys ja Hitler uskoi pääiskun kohditsuvan Calaisiin vielä siinä vaiheessa kun taistelut Normandiassa olivat jo täydessä vauhdissa.<ref name="TKH"/>