Ero sivun ”Monte Cassinon taistelu” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Dexbot (keskustelu | muokkaukset)
p Removing Link GA template (handled by wikidata)
p typo
Rivi 22:
}}
 
'''Monte Cassinon taistelu''' oli osa [[toinen maailmansota|toista maailmansotaa]]. Sitä kutsutaan lyhyemmin '''Cassinon taisteluksi'''. Neljä kuukautta kestäneessä taistelussa Yhdysvaltain, Ison-Britannian ja Puolan johtamat liittoutuneet valtasivat [[Monte Cassino]]n saksalaisten [[Gustav-linja]]lla.
 
== Taustaa ==
Rivi 29:
Vaikea maasto, sateet ja akselivaltojen joukkojen kova vastarinta hidastivat 5. armeijan etenemistä. Saksalaisten valmistellut viivytysasemat aiheuttivat eteneville joukoille runsaasti tappioita ja mahdollistivat puolustusasemien rakentamisen taaemmas Rooman eteläpuolelle. Liittoutuneiden suunnitelma Rooman valtaamisesta lokakuuhun mennessä osoittautuivat liian optimistiseksi.
 
Itäpuolella etenevät brittijoukot mursivat saksalaisten puolustuksen ja joukot valtasivat [[Ortona]]n. Eteneminen vuoristossa kuitenkin estyi talvimyrskyjen alettua joulukuun lopulla, jolloin lumipeite esti kulun maastossa ja huono sää ilmatuen. Idästä Roomaan kulkeva valtatie 5 ei siten ollut mahdollinen reitti edetä ja jäljelle jäivät vain Napolista Roomaan kulkevat valtatiet 6 ja 7. Valtatie 7 eli roomalaisten [[via Appia]] seurasi länsirannikkoa ja Rooman eteläpuolella läpäisi saksalaisten veden alle laskemien Pontinen soiden läpi. Valtatie 6 kulki [[Lirin laakso]]a pitkin, minkä eteläpäätä hallitsi Cassinon kaupungin takana oleva vuoristo. Vuoristo tarjosi erinomaisen tähystyspaikan, mikä mahdollisti saksalaisille liittoutuneiden toimien seurannan ja häirinnän sekä pohjoiseen etenemisen estämisen. Liittoutuneiden reitin poikki virtasi Cassinon kaupungin halki kulkeva kiivaasti virtaava Apenniineilta alkunsa saava Rapido-joki.
 
Saksalaisten vahvasti linnoittama Cassinon alue muodosti keskeisen osan [[Gustav-linja]]a, joka oli merkittävin osa saksalaisten talveksi valmistelemaa puolustuslinjaa. Cassinon 1300-luvulla rakennetun benediktiiniluostarin historiallisen merkityksen vuoksi Italiassa olevien saksalaisjoukkojen komentaja marsalkka [[Albert Kesselring]] oli kieltänyt joulukuussa 1943 luostarin käytön puolustusta suunniteltaessa. Tämä määräys oli ilmoitettu myös Vatikaanille ja liittoutuneille. Liittoutuneiden lentotiedustelu kuitenkin ilmoitti saksalaisjoukkojen olevan luostarin alueella. Luostarin ollessa loistava tähystyspaikka yli ympäröivän maaston mahdollistaen saksalaisten tykistötulenjohtamisen. Luostarin tuhoutuessa oli selvää, että saksalaiset miehittäisivät rauniot.
Rivi 54:
Kenraalimajuri Charles W. Ryderin 34. jalkaväkidivisioona aloitti Cassinon pohjoispuolella hyökkäyksen tulvan alle jääneen Rapidon laakson halki 24. tammikuuta. Joukkojen tehtävänä oli laakson ylitettyään nousta vuorille, jonka jälkeen niiden tuli kääntyä vasemmalle edeten edelleen kohti Monte Cassinoa. Divisioonan oikealla sivustalla etenivät Ranskan siirtomaajoukot. Hyökkäävien joukkojen eteneminen oli tulvan vuoksi hidasta ja paikoin mahdotonta. Panssarijoukot kykenivät etenemään ainoastaan valmisteltuja uria pitkin. Joukoilta vei kahdeksan vuorokautta ylittää tulviva tasanko ja työntää samalla tieltään rinteeseen kaivautunut kenraali Franckin komentama 44. jalkaväkidivisioona.
 
Oikealla sivustalla edenneet marokkolais-ranskalaiset joukot menestyivät aluksi taistellessaan aluetta puolustavaa kenraali Julius Ringelin komentamaa 5. vuoristodivisioonaa vastaan. Etenijät saivat vallattua jalansijan Monte Cifalcon alarinteeltä ja Monte Cifalcon kiertänyt 3. Algerialainen divisioona valtasi Monte Belvederen ja Colle Abaten. Ranskalaisia komentava kenraali Juin ehdotti Cassinon kiertämistä ja alueella olevien saksalaisjoukkojen piirittämistä pyytäen reservien toimittamista hyökkäyksen tueksi. Pyyntö kuitenkin torjuttiin ja alueella reservinä ollut 36. divisioonan rykmentti siirrettiin tukemaan 34. divisioonan hyökkäystä. Ranskalaisjoukot kaivautuivat 31. tammikuuta keskeyttäen hyökkäyksensä edelleen saksalaisten hallussa olleelle Monte Cifalcolle, josta oli hyvät näkymät alueella olleisiin liittoutuneiden asemiin. Kaksi marokkolaisdivisioonaa oli kärsinyt taisteluissa 2 500 miehen tappiot.
 
Yhdysvaltain 34. divisioona vahvennettuna 142. rykmentillä sai tehtäväkseen hyökätä etelään pitkin kukkulajonoa kohti luostarikukkulaa, jonka jälkeen joukkojen tuli jatkaa Gustav-linjan selustaan Lirinlaaksoon. Tehtävä oli vaativa kallioisen ja rikkonaisen maaston vuoksi. Poteroiden kaivaminen oli mahdotonta ja yläpuolella olevista asemista voitiin hallita tulella alarinteitä. Saksalaisilla oli ollut kolme kuukautta aikaa linnoittaa alue ja valmistella puolustustaan miinoituksin ja estein.
Rivi 82:
Freyberg keskeytti 23. maaliskuuta hyökkäyksen kiivaiden taisteluiden väsytettyä uusiseelantilaiset ja intialaiset. Kolme seuraavaa päivää käytettiin rintaman vakiinnuttamiseen. Saarroksiin joutuneet joukot vetäytyivät liittoutuneiden asemiin. Kaupungista taistelleet uusiseelantilaiset korvattiin brittiläisellä 1. kaartinprikaatilla ja intialaiset brittiläisellä 78. divisioonalla. Uuden-Seelannin armeijakunnan esikunta hajotettiin 26. maaliskuuta ja se korvattiin brittiläisellä XIII armeijakunnalla. Intian 4. divisioona menetti rintamalla olo aikanaan 3 000 miestä ja Uuden-Seelannin divisioona 1600 miestä.
 
===Neljäs ja ratkaiseva hyökkäys===
[[Tiedosto:BattleforRome1944DiademPlan.svg|thumb|Hyökkäyssuunnitelma]]
Kevään tullessa sää parani ja liittoutuneet pystyivät aloittamaan 11. toukokuuta suurhyökkäyksen Cassinoa vastaan tykistövalmistelulla 2 000 tykin voimalla, BBC aikamerkki 23. 00 merkkinä. Tämän jälkeen joukot lähtivät etenemään Cassinosta aina mereen saakka olevalla rintamalla.
Rivi 92:
Aamulla 12. toukokuuta puolalaiset etenivät ylös rinnettä kohti luostarin raunioita. He saivat joitakin asemia haltuunsa, mutta laskuvarjojääkärit löivät takaisin kaikki puolalaisten hyökkäykset. Kesti viisi [[lähitaistelu]]jen täyttämää päivää, ennen kuin puolalaiset pääsivät eteenpäin kukkulalle ja saivat valloitettua kaikki asemat luostarin ympäriltä. 18. toukokuuta puolalaisten ulaanien yksikkö pääsi luostariin. Saksalaiset olivat tyhjentäneet paikan muutamia haavoittuneita lukuun ottamatta. Laskuvarjojääkärit olivat joutuneet saartouhan alle ja vetäytyneet. Puolalaisia kaatui pelkästään viimeisessä Cassinon taistelussa yli 1 200, yhteensä 3 779 kaatuneesta puolalaisesta.
 
Kenraali Juinin johtamat ”vapaat ranskalaiset”, olivat etelämpänä murtaneet 13. päivänä [[Gustav-linja]]n puolustuksen Gariglianossa. Edettyään Aurunci-vuorten yli, se valvoi viimein 17. päivän iltana koko Itristä Picoon vievää tietä. Via Casilinan sekä muidenkin saksalaisten huoltoyhteyksien katkettua, liitttoutuneetliittoutuneet olivat jo lähes motittaneet Cassinoa puolustaneet laskuvarjosotilaat, joten Kesselringin epätoivoinen vetäytymiskäsky pelasti saksalaiset 1. Laskuvarjojääkäridivisioonan viime hetkellä.
 
23.05 Anzion sillanpäässä taistelleet amerikkalaiset murtautuivat viimein ulos ja olisivat helposti voineet edetä saksalaisten linjojen taakse, mutta saksalaisten motittamisen sijaan Rooman sotilaallisesti merkityksetön valtaaminen katsottiin tärkeämmäksi, joten Kesselringin onnistui ryhmittää joukkonsa nopeasti uudelle vahvalle puolustuslinjalle Rooman pohjois-puolelle. Monte Cassinon valtauksen jälkeen tie Roomaan oli viimein liittoutuneille auki.