Ero sivun ”Persoonan rakenteellinen dissosiaatioteoria” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Otsikon
lisäsin linkin
Rivi 1:
== Yleistä ==
Persoonallisuuden rakenteellinen dissosiaatio-teoria eli traumateoria (engl. Structural dissociation of the personality)on merkittävin traumaperäisten häiriöiden ymmärtämiseen ja tutkimiseen sekä hoidon määrittelemiseen soveltuva, evolutiivisesti, neurobiologisesti ja loogisesti kasaava teoria, joka antaa käyttöön käsitteitä emotionaalisen trauman<ref>Leikola A: Katkennut totuus – Traumatutkielma. Emotionaalinen trauma, rakenteellinen dissosiaatio ja psykopatologia. Prometheus kustannus Oy, 2014.</ref> ja siitä syntyneen psykopatologian syvempään ja yhtenäisempään ymmärtämiseen. Se laajentaa, yhdistää ja tarkentaa muita, pohjaltaan samoille havainnoille ja lähestymistavoille rakentuneita teorioita (mm.[http://en.wikipedia.org/wiki/Polyvagal_Theory polyvagaalinen teoria]), antaen täten yhteisen kielen, trauman metateorian.<ref>Nijenhuis, Ellert; van der Hart, Onno (2011). Dissociation in Trauma: A New Definition and Comparison with Previous Formulations.''Journal of Trauma & Dissociation, volume 12, issue 4'', 2011. (doi:10.1080/15299732.2011.570592)</ref>
 
 
Rivi 16:
Yksittäisen traumaattisen tilanteen (esim.auto-onnettomuus) yhteydessä, jos integratiivinen kapasiteetti on yksilöllä ollut liian alhainen saattaa syntyä primaarinen rakenteellinen dissosiaatio,joka tarkoittaa persoonallisuuden perustavaa jakautumista yhdeksi ANP:ksi ja EP:ksi. Tällöin yksilön persoonallisuudessa yksi osa on kiinnittynyt evolutiivisesti määräytyneeseen päivittäiseen elämään sopeuttavaan toimintärjestelmään. Tällaista osaa kutsutaan näennäisen normaaliksi persoonallisuuden osaksi (engl. aparantely normal part of personality)nk. ANP.Se yrittää jatkaa elämää, kuin traumaattista tapahtumaa ei olisikaan tapahtunut, muttei kykene integroimaan implisiittisesti tallentunutta, toisen persoonallisuuden osan kantamaa traumamuistoa, sillä se on menettänyt yhteyden siihen. Tätä toista osaa, joka on kiinnittynyt traumaattisen kokemukseen kutsutaan emotionaaliseksi persoonallisuuden osaksi EP (engl.emotional part of the personality). EP:na yksilö kiinnittyy pääasiassa toimintajärjestelmiin, jotka liittyvät fyysiseen puolustamiseen ja kiintymyshuutoon. Tällaista jakautumista näyttäisi luonnehtivan ainakin traumaperäinen stressihäiriö (engl.[[PTSD]]).
 
Silloin kun trauma on äärimmäisen ylivoimainen ja /tai pitkittynyt saattaa tapahtua EP:n jakautumista yksittäisen ANP:n säilyessä ennallaan. Tämä sekundaarinen rakenteellinen dissosiaatio saattaa pohjautua erillisten puolustuksen ja toipumisen alajärjestelmien välisen integraation epäonnistumiseen. Esimerkki sekundaarisesta dissosiaatiosta on määrittämätön dissosiaatiohäiriö (engl.[http://www.dissociative-identity-disorder.net/wiki/DDNOS DDNOS]). Tertiäärisessä rakenteellisessa dissosiaatiossa myös ANP on jakautunut useampaan osaan.
 
Persoonallisuuden dissosioituneet osat, huolimatta suuremmasta tai vähäisemmästä autonomisuudestaan ja kehittyneisyydestään, ovat edelleen yhden persoonallisuuden osatekijöitä. Nämä osat ovat sekä epätäydellisesti integroituneita että niillä on jonkin verran psykobiologista päällekkäisyyttä. Ne saattavat myös jakaa useita valmiuksia ja sekä implisiittisiä että eksplisiittisiä muistoja<ref>Journal of Trauma & Dissociation, 2005, volume 6, numero 3 </ref>. Täydellinen amnesia osien välillä, joko traumaa kantavan EP:n ja sitä välttävän ANP:n tai eri ANP:den välillä on kuitenkin mahdollinen, varsinkin tertiäärisen dissosiaation kohdalla, jolloin kysymyksessä on [[dissosiatiivinen identiteettihäiriö]].[http://www.dissociative-identity-disorder.net/wiki/Dissociative_identity_disorder (engl.lyh.DID).] Useamman osan välinen yhteistietoisuus (engl.co-consciousness), osien välinen sisäinen kommunikaatio tai yhden osan tunkeutuminen toiseen osaan ovat myös mahdollisia. [http://www.trauma-pages.com/a/nijenhuis-2004.php (Trauma information on structural dissociation)]