Ero sivun ”Serge Gainsbourg” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p + kuolinaika-malline |
päivitys lapsuudesta |
||
Rivi 19:
== Elämäkerta ==
Gainsbourgin vanhemmat olivat [[Venäjä]]ltä vallankumousta paenneita [[juutalaiset|juutalaisia]]. Isä Joseph Ginsburg soitti pianoa yökerhoissa, ja opetti pianonsoittoa Gainsbourgille ja tämän kaksoissiskolle Lilianelle.<ref name="simmons">{{Kirjaviite | Tekijä = Simmons, Sylvie | Nimeke = Serge Gainsbourg: A fistful of gitanes| Vuosi = 2001 | Julkaisupaikka = Lontoo | Julkaisija = Helter Skelter Publishing}}</ref>
Gainsbourg oli 11-vuotias, kun Ranska julisti sodan Saksalle vuonna 1939. Saksan miehittämässä Pariisissa juutalaisten pakollinen [[Keltainen_daavidintähti|keltainen tähti]] vaikutti nuoreen Gainsbourgiin syvästi. Kun juutalaisille säädetty ulkonaliikkumiskielto teki Joseph Ginsburgin työstä Pariisissa mahdotonta, hän alkoi suunnitella perheen muuttoa [[Limoges]]iin Keski-Ranskaan, ja se onnistuikin väärien papereiden avulla. Sodan jälkeen perhe muutti takaisin Pariisiin, mutta nuori Gainsbourg oli muuttunut; ennen niin hyvä oppilas sai nyt huonoja arvosanoja ja koki itsensä ulkopuoliseksi.<ref name="simmons" />
Gainsbourgin vanhemmat olivat [[Venäjä]]ltä vallankumousta paenneita [[juutalaiset|juutalaisia]]. 30 ikävuoteensa saakka hän toimi taidemaalarina ja elätti itsensä soittamalla [[piano]]a ravintoloissa. Musiikillista suosiota hän alkoi saavuttaa 1960-luvun puolivälin tietämillä. Vuoden [[Eurovision laulukilpailu 1965|1965 Euroviisuissa]] laulaja [[France Gall]] edusti voittoisasti [[Luxemburg]]ia Gainsbourgin kappaleella ”Poupée de cire, poupée de son”. [[Eurovision laulukilpailu 1967|1967 Euroviisuissa]] [[Minouche Barelli]] edusti [[Monaco]]a Gainsbourgin kappaleella ”Boum Bada Boum” ja sijoittui viidenneksi.▼
▲
Vuonna 1969 ilmestyi Gainsbourgin kansainvälisesti tunnetuin kappale ”[[Je t'aime... moi non plus]]”. Alun perin Gainsbourg äänitti kappaleen silloisen naisystävänsä [[Brigitte Bardot]]'n kanssa, mutta julkaistussa versiossa esiintyy Gainsbourgin myöhempi naisystävä [[Jane Birkin]]. Kappaleessa kuullaan naisen [[orgasmi]]n ääniä, ja se joutui monissa maissa sensuurin kohteiksi.<ref>Römpötti, Harri: Piirtäjä loikkasi elokuvaan. ''Helsingin Sanomat'' 16.9.2010, s. C 1.</ref> Siitä tuli kuitenkin useissa maissa menestys, ja monissa maissa Gainsbourgin aiempi maine perustui siihen.
Rivi 38 ⟶ 41:
Pariisin [[Cité de la musique]]ssa oli vuonna 2009 Gainsbourgia käsittelevä näyttely, jossa oli esillä Gainsbourgia ja hänen tuotantoaan käsitteleviä kuvia, videoita, levynkansia ja muuta henkilökohtaista materiaalia.
== Lähteet ==
{{Viitteet}}
| |||