Ero sivun ”Theofano Anastaso” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Iljapippo (keskustelu | muokkaukset)
p typo
Rivi 1:
[[Tiedosto:Constantine VII is poisoned by Theophano.png|thumb|Theofano keisari Konstantinos VII kuolinvuoteen luona.]]
'''Theofano Anastaso''' ({{k-el|Θεοφανώ}}) oli [[900-luku|900-luvulla]] [[Bysantin valtakunta|Bysantin valtakunnan]] keisarinna. Hän oli kahden Bysantin keisarin vaimo, [[Romanos II|Romanos II:n]] (halllitsihallitsi 959—963959–963) ja [[Nikeforos II Fokas]]in (hallitsi 963—969963–969), sekä kahden keisarin ja yhden suuriruhtinattaren äiti: [[Basileios II|Basileios II:n]] (hallitsi 976—1025976–1025), [[Konstantinos VIII|Konstantinos VIII:n]] (hallitsi 1025—10281025–1028) sekä [[Anna Porfyrogenita]]n, joka avioitui [[Kiovan Venäjä|Kiovan suuriruhtinaan]] [[Vladimir Suuri|Vladimir Suuren]] kanssa vuonna 988.
 
== Elämäkerta ==
Tuleva keisarinna syntyi kreikkalaiseen perheeseen [[Lakonia]]ssa (ilmeisesti Spartassa) noin vuonna 941. <ref>{{cite book |author= McCabe, Joseph |title= The empresses of Constantinople |publisher= R.G. Badger |year= 1913 |page=140 |oclc= 188408 |quote= (Theophano) came from Laconia, and we may regard her as a common type of Greek.}}</ref>
 
Bysantin historioitsija [[Leo Diakonos]] kertoi hänestä seuraavasti: ”Theofano oli aikansa kaunein, viettelevin ja hienostunein nainen. Hän oli myös kyvykäs, kunnianhimoinen ja paha.” Hän oli konstantinopolilaisen tavernan pitäjän tytär. Hänen alkuperäinen nimensä oli Anastasia (lempinimi Anastaso). Hän ihastui nuoreen kruununperijä [[Romanos II|Romanos II:een]], joka hankkiutui eroon nimellisestä vaimostaan Bertasta. He menivät naimisiin Romanosin isän [[Konstantinos VII|Konstantinos VII:n]] vastusteluista huolimatta.<ref>{{cite book |author= Ash, John |title= A Byzantine Journey |publisher= I.B. Tauris & Co. Ltd. |year= 1995 |page= 243 |isbn= 1 84511 307 1 |quote=Theophano was a wine-merchant’s daughter, and for this reason alone the more snobbish Byzantine commentators have hated her, but even her worst detractors do not attempt to deny that she was beautiful, so beautiful and so beguiling that Romanos II, while still heir to the throne, insisted on marrying her over the strong objections of his father, Constantine VII.}}</ref> Sen jälkeen nuori nainen pääsi valtaistuimelle. Hän otti uudeksi nimekseen Theofano (Makedonian dynastian pyhän keisarinna [[Theofano Mariniake]]n mukaan). Konstantinoksen kuoleman jälkeen Theofano pakotti Romanoksen karkottamaan palatsista tämän sisaren, joka suljettiin luostariin. Romanoksen äiti, keisarinna Helena, kuoli varsin pian sen jälkeen. Keisari Romanos nautti elämästään varsin lyhyen ajan. Hän ehti olla keisarina vain neljä vuotta (vuosina 959—963959–963).
 
Juonikas keisarinna Theofano ei ollut hukannut aikaa, vaan oli saattanut pauloihinsa vanhan sotapäällikkö Nikeforos Fokasin. Hänet julistettiin nuorten keisariveljesten huoltajaksi. Tämän jälkeen Nikeforos nimitytti itsensä keisariksi ja otti nimen keisari [[Nikeforos II Fokas]]. Nikeforoksella oli vielä hiukan siveyttä jäljellä ja niinpä hän lähetti Theofanon keisarin palatsista [[Blakhernain palatsi]]in, Konstantinopolin luoteispuolelle. Nikeforos päätti kuitenkin mennä naimisiin Theofanon kanssa jo 20. syyskuuta 963. Julmaa ja syrjäänvetäytyvää keisari Nikeforosta vastaan tehtiin salaliitto hänen oltuaan vallassa kuusi vuotta. Salaliiton johdossa olivat Thefano ja hänen rakastajansa sekä Nikeforosin hyvä ystävä, Johannes Tzimiskes. Nikeforos tapettiin julmasti.
Rivi 13:
== Lähteet ==
* Schlumberger, «Un empereur Byzantin au X siècle, Nicéphore Phocas» (П., 1890) и продолжение его: «L’Epopée Byzantine» (I, 1896).
* Энциклопедический словарь Брокгауза и Ефрона: В 86 томах (82 т. и 4 доп.). СПб.: 1890—19071890–1907.
* Балакин В. Д. Творцы Священной Римской империи. М.: Молодая гвардия, 2004. 356 с. (Жизнь замечательных людей: Серия биографий; Вып. 1095 (895)). 5000 экз. ISBN 5-235-02660-8 (Pyhän Roomalaisen imperiumin palatseja)
* [http://www.hrono.ru/dokum/0900dok/ldiakon1.html Leo Diakonos: Historia-teos]
* Alain Ducellier e Michel Kaplan, ''Bisanzio'', San Paolo Edizioni 2005, ISBN 88-215-5366-3