Ero sivun ”Thaimaanpystykorva” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
p typo
Rivi 17:
 
==Ulkonäkö==
Thaimaanpystykorva on keskikokoinen pystykorva. Se on tiivisrakenteinen ja ääriviivoiltaan neliömäinen. Se on mittasuhteiltaan tasapainoinen ja sen käynti on pehmeää. Kaksinkertainen karvapeite koostuu lyhyestä pohjavillasta ja pidemmästä peitinkarvasta. Karva on tiheämpää ja pidempää niskassa, rintakehässä ja selässä. Ensin mainitussa se muodostaa leijonamaisen kauluksen, joka on uroksilla selkeämmin erottuva. Koira kantaa tuuheaa, töyhtömäistä häntäänsä kohtalaisen ylhäällä selän ylle kiertyneenä. Pohjaväri on valkoinen, jossa on joko keltaiset, punaiset, harmaat, ruskeat tai mustat merkit. Pään värillisen alueen tulisi olla symmetrinen ja ulottua korvien ja silmien alueelle. Tumma maski hyväksytään. Urosten sallittu säkäkorkeus on 46-5546–55 cm ja narttujen 41-4641–46 cm. Painoa ei ole erikseen määritetty.<ref name="rotum"/>
 
==Luonne ja käyttäytyminen==
Rivi 27:
Rodun kotipaikka Bangkaew, josta sekä alkuperäinen että englanninkielinen rotunimi juontuvat, on kylä Amphoe Bang Rakamin alueella Phitsanulokin maakunnassa Keski-Thaimaassa.<ref name="rotum">[http://www.kennelliitto.fi/NR/rdonlyres/093A31D5-0C5C-44B5-9256-40CEFF63F90F/0/5thaimaanpystykorva.pdf ''Thaimaanpystykorva'']. [[Suomen Kennelliitto]], 14.11.2012. Haettu 22.2.2013.</ref> Tällä alueella lähellä Yom-jokea on ''Wat Bangkaew''-luostari, missä thaimaanpystykorvan uskotaan kehittyneen. Legendan mukaan Wat Bangkaewin temppelin kolmas apotti, kunnioitettu Luang Puh Maak Metharee, tunnettiin armosta ja hoidosta jota hän antoi kaikelle elolliselle.
 
Vanha bangkaewilainen Tah Nim antoi apotille mustavalkoisen narttukoiran. Koska se oli tiineenä vaikkei alueella ollut muita koiria, uroksen uskottiin olleet joko [[sakaali]] tai [[vuorisusi]] joka eli ympäröivässä metsässä. Thaimaanpystykorvan kromosomitutkimus on vahvistanut että rotu on tulos kesykoiran ja sakaalin risteymästä. Pentueeseen syntyi 4 pitkäkarvaista narttua, joista osa oli mustia ja osa tummmantumman harmaita. Luang Puh Maak Metharee kasvatti nämä pennut.
 
Kausisateet johtivat alueen eristyneisyyteen, minkä vuoksi muut koirat eivät päässeet vaikuttamaan geenipooliin. Sisäsiitoksen avulla kehitettiin lopulta puhdasrotuinen thaimaanpystykorva. Vuodesta 1957 lähtien sitä on jalostettu valikoivasti nykyisessä, vakiintuneessa muodossaan,<ref name="rotum"/> ja siitä on tullut yksi suosituimmista thaimaalaisista roduista. Nykyisin sillä on Phitsanulokin maakunnan kansallisaarteen asema.<ref name="rotum"/>